Elämän tähden

Linnunradan suurin tunnettu tähti, UY Scuti on massaltaan 1 708 kertaa suurempi kuin Aurinko. Aurinkoon taas vastaavasti mahtuisi 1,3 miljoonaa maapalloa. Joskaan UY Scuti ei liene enää suurin taivaankappale, vaan linnunratamme ulkopuolelta on löydetty jotain vielä suurempaa. Tähtiä tai sen tapaisia on meidänkin linnuradallamme ehkä 400 miljardia kappaletta. Sitä ei kukaan vielä tiedä paljonko on linnunratoja. 

Olen usein öisin hereillä ja vietän tovin ulkona ihmettelemässä kaikkea olemassa olevaa. Joskus näen tähdenlennon, usein yössä lentävän lentokoneen. Siinä hetkessä olen todella pieni, mutta ainutlaatuinen. Jos vertaan itseäni ja maapalloa maailmankaikkeuteen, olemme kuitenkin yhtä mitättömiä molemmat.

Nousenkin nykyaamuisin hyvin aikaisin. Välillä ajattelen hiljaisuuden ja pimeyden keskellä, että on siistiä herätä yhtä aikaa tai peräti ennen maapalloa. Vaikka jossain kansa on vasta menossa yöpuulle samanaikaisesti.

Talven tehdessä tuloaan vain joku yölintu kertoo jollekin jotain, mistä siitäkään en mitään ymmärrä. Lehtipuissa ei ole juuri lehtiä eikä niityillä kuki kukat. Ruoho taistelee ruskeutta vastaan ja vain harva tupsu selviää vihreänä talven yli. Niitäkin on enkä lakkaa sitä ihmettemästä. Jossain vaiheessa pakkanen jäädyttää ja lumi peittää maan, mutta nekään eivät nujerra näitä talven vihreitä törröttäjiä. Syytä tähän en tiedä, kunhan vain joskus keväthangilla katselen.

Ihminen, joka tietää kaiken, muttei tule juttuun ympäröivän luonnon kanssa sanoo, että älä ruoki lintuja, se sekoittaa luomakunnan tasapainoa. Mutta minä ruokin, kun olen Suomessa. Tiaisten, närhien, tikkojen ja harakoiden lisäksi osansa saavat oravat sekä metsähiiret ynnä monet muut. Tiaisia varsinkin olen miettinyt, että onko muita syitä kuin lemmenkutsut, mitkä saavat keväisin ne sanomaan titityy ja muuten olemaan lähes vaiti koko vuoden.

Muutenkin syksyinen ja talvinen luonto on hiljaisempi kuin kesällä tai minä en sitä kuule. Jokilammillamme on sen sijaan pinnan alla elämää läpi vuoden ja pinnallakin vielä. Joutsenpari valmentaa viittä poikastaan muuttomatkalle ja muita vesilintuja on kokoontunut samoissa puuhissa ympärille. Nekin ovat pääosin hiljaa monikymmenine joukkoineen. Vain hipsimiseni rannalle saa ne varoittamaan toisiaan, että taas se ihminen tulee.