Koska Ankkalinnan poliisit tunsivat heidät liian hyvin, he suunnittelivat paeta ilmojen kautta kuumailmapallolla pankkirakennuksen katolta. Sinne he pääsivät viemään etukäteen pakovälineen laatikossa lupaamalla pankinjohtajalle kiinnittää katolle uhanalaisten lintujen suojeluyhdistyksen mainoksen, joka toisi pankille lisää asiakkaita. Mönkään hanke meni, sillä ahneuksissaan tai nälkäänsä he varastivat liikaa kultaa ja rahaa, joiden kanssa pallo ei jaksanut nousta juurikaan ilmaan.
Entäpä sitten varkaat Ankkalinnan ulkopuolella? Mieleen palasi Jokilaakson tarinassakin aiemmin kertomani varas tai mikä lienikään, joka vei meiltä kymmeniä kuutioita puutavaraa. Itse asiassa loppuelämämme polttopuut.
Jokunen päivä sitten uutiset kertoivat porvoolaisesta maanviljelijästä, joka Lapin lomamatkalta palattuaan huomasi jonkun anastaneen hänen kaurapeltonsa kaurat. Naapurit olivat vain ihmetelleet, kun sadonkorjuuhommissa oli ollut eri värinen puimakone.
Sitten muistui mieleen kotikunnastani aikojen takaa tuohtunut pankinjohtaja, joka teki tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen, kun hänen mielestään rajanaapuri oli varastanut hänen tiensä.
Kun olin lapsena Tyrnävän mummolassa, muistan papan laittaneen aina luudan ovea vasten, kun lähdimme jonnekin. Siksi, että mahdollinen kyläilijä näkee, eikä mene turhaan sisään, kun ketään ei ole kotona. Jos ovi on edelleen olemassa, on siinä varmasti lukko ja kauppareissunkin ajaksi jätetään sisävalo palamaan, jotta mahdolliset varkaat luulevat kotiväen olevan kotona.
Tänä päivänä on vaikea selata sosiaalista mediaa törmäämättä ihmisiin, jotka kaipaavat sähköpotkulautaa, polkupyörää tai jotakin muuta varastettua. Poliisille ilmoituksella ei ole nykyisin kuin yksi tarkoitus. Ilman sitä ei ole edes mahdollisuutta, että vakuutus korvaisi yhtään mitään.
Kun viime kesänä minulta maksuvälinepetoksella vietiin merkittävä summa euroja, olin pankissa niin hyvissä ajoin ennen sen aukeamista, että rahalaitos olisi voinut pysäyttää luvattomat rahansiirrot. Mutta se ei suostunut niin toimimaan ilman rikosilmoitusta, jota meninkin kiireellä tekemään Järvenpään poliisille. Aikani jonotettua sain kuulla, että juuri sinä päivänä ei siellä oteta mainittuja ilmoituksia vastaan. Siispä ajoin nopeusrajoituksia uhmaten Hyvinkäälle, jossa taas jonottamisen jälkeen sain viimein annettua ilmoituksen. Kun sen kaiken jälkeen pääsin takaisin pankkiin, oli toisille tileille yön aikana siirretyt rahat nostettu 😭.
Maailma ei menekään kaikilta osin parempaan tai ainakaan mieleni mukaiseen suuntaan. Olenkin alkanut ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen kuinka veroja keräävä yhteiskunta pitää huolta "lypsettävistä lehmistään". Vastaavasti ollessani kesällä Hyvinkään sairaalassa vatsantähystyksessä ajattelin asiasta aivan toisin 🤣.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti