Milloin ihminen on liian vanha?

Kuka hemmetti tulee tämän ikäistä pyytämään keikoille, 83-vuotias laulaja Kai Lind sanoi, kun hänet kutsuttiin mukaan. Niin vain kävi ja talven tehdessä tuloaan, nousee hän konserttilavoille yhdessä Ilkka Lipsasen 79, Pirkko Mannolan 82 ja Lasse Liemolan 84 kanssa. Ikää heillä on paljon ja elämäkin osin jo hauras, joten voin vain toivoa hyvää menoa konserttilavoille. Ehkä näen ja kuulen heidät jossain. 

Kun luin AIKANSA IDOLIT -kiertueesta tunsin aitoa iloa ja ajattelin, että niin juuri, täysillä koko elämä. Samaistun heihin kaikkiin, kuten olin tehnyt 60 vuotta aiemminkin. He kaikki ovat iso osa nuoruuttani ja unelmiani millainen halusin olla. Kymmenet biisit ovat soineet päässäni, kun hyräilen edelleen heidän musiikkiaan silloin tällöin muilta salaa.

Monien laulujen sanat, lapsuuden ja nuoruuden muistot palaavat mieleeni. Kuinka "Marina" on yhä ensimmäinen tyttö, jota suutelin, enkä tiennyt "Kuinka rakkaus alkoi". Tai miten "Putti putti" on unelmieni prinsessa Hawaijin saarelta. "Vähän ennen kyyneleitä" on kuin avioeroni. 60 vuoden muistoissani onkin saavillinen rakkauden tuottamia ilon ja surun kyyneliä.

Muutaman kerran elämässä olen kerännyt leluni hiekkalaatikoilta, joita olen ollut rakentamassa. Vaikka koenkin pystyväni pitämään puoleni elämäni karikoissa, olen jonkun kerran lähtenyt yhä hupenevine leikkeineni, sillä minun on ollut liian paha olla.

Joka kerta lähdön jälkeen, kuten myös Meilahden sydänvalvomossa kyselin: "Milloin on liian myöhäistä aloittaa alusta?" Edelleen vastaan itselleni, etten tiedä, vaan aloitan alusta. Kerta kerralta se on vaikeampaa. Ehkä ikä tuo omat rajoitteensa, mutta on siinä muutakin. Mitä enemmän olen oppinut olemaan yksin, sitä enemmän haluaisin vain olla ja viihtyä elontaipaleeni leppoistamisjaksolla. Silti jaksan toivoa, että joku olisi jakamassa elämäni ilta-aurinkoa ja lopuksi sen viimeistä laskua. 

Joskus ajattelen olevani suurta sattumaa ja joskus ajattelen, että niin ei ole. Haudoilla koen, että juuri heidät on tarkoitettu vanhemmikseni ja siskokseni. Kun vastaavasti ajattelen aikuista poikaani ja avioliittojani, tiedän, että paljon niihin liittyvää ei ole kuten on tarkoitettu, vaan tapahtuneet ovat ihmisten tekemien valintojen seurausta.