Kutistiko pandemia maailmaani?

Puolitoista vuotta sitten laskeuduin Helsinki-Vantaan lentoasemalle Finnairin puhalluslampulla vietettyäni Aasiassa puoli vuotta. Kuuluin siihen kypsään ikään joutuneiden joukkoon, jolla oli edessään 14 vuorokauden omaehtoinen koronakaranteeni esimerkiksi kotonaan.

En muista oliko joku tuonut jääkaapin täyteen ruokaa pyynnöstäni tai ostinko sitä lentoaseman pienehköstä Alepa-myymälästä vai molempia. Joka tapauksessa syötävää oli. Kotiini kyydin taisi tarjota korvausta vastaan taksi kuljettajineen paremmalla kielitaidolla kuin on oman thaikieleni laita. Auton oven suljettuani, sulkeutui ulkomaailmani monella, ennen kokemattomalla tavalla.

Entistä tärkeämmäksi muodostuivat nettiystävät ja -kaverit, jotka ovatkin rikastuttaneet päiviäni monella tavalla. Vaikka kokemukset ovat kipeitäkin, ilman somea en olisi ehkä koskaan mennyt Filippiineille. Tai en ainakaan niihin kohteisiin, joissa olen parilla reissullani käynyt. Elämääni ei myöskään olisi ilmestynyt yhtä elontaipaleeni suurimmista suruista tuottanutta Melanieta, jonka pienen pojan biologiseksi isäksi luulin ja toivoin Aasiasta lähtiessäni tulevani. Jorma Goza Soinin syntymätodistuksessa sitä olenkin, sillä jokaisella lapsella olisi hyvä olla vanhemmat tai ainakin pari turvallista, aikuisen mallia elämässään. LJ:n todellisessa arjessa ja juhlassa tällä hetkellä olenkin hänen ainut isänsä.

Usein kovin epämääräisesti minulle puhuva Luojani on omituinen huumoriltaan tai koen niin. Ensi viikolla on hääpäiväni, jota tavalla tai toisella juhlimme Päiviksen kanssa avioparina monena vuotena. Erommekin jälkeen olen tämän yhden parhaimmista p(P)äivistä joka vuosi muistanut, sillä osa minusta jäi kaipaamaan näitä vuosia.

Juhlapäivänä se jatkaa kuitenkin elämää, sillä samana päivänä, 14 vuotta myöhemmin syntyi Little Jorma. Hänelläkin ja varsinkin hänellä on paikka sydämessäni. Sosiaalinen media sekä netti ovat antaneet minulle mahdollisuuden valita ja antaa nyt vuoden ikään tulevalle pojalle ehkä vähän ennen aikojaan syntymäpäivälahjaksi pienen polkupyörän. Osa minusta olikin valitsemassa 🤔 sitä viikolla Filippiineillä, Olongapon kaupungin SM-tavaratalossa. Ensi viikolla päätämme kumman kuvan pyöristä LJ saa.