Jokilaakson tarina * 20

Tätä kirjoittaessa on aamu 12.10.2021 ja vettä on tullut koko yön, joka jatkuu edelleen. Lapin käsivarteenkin on luvattu lunta 30 senttiä, mutta Jokilaaksossa sen aika ei ole vielä. Tänään sen sijaan on luonnonsuojelualueesta kirjoittamisen viimeinen päivä tällä erää. Oletan jatkavani kuitenkin, kun saamme päätöksen kuinka luontoa suojelevan hankkeemme käy. Se odottaa tällä hetkellä Tuusulan lausuntoa, joka on tärkeä, mutta ei ratkaiseva, sillä lopullisen päätöksen tekee Uudenmaan  ELY-keskus.

Jos hanke etenee toivomallamme tavalla, jää luonnonsuojelualue yhdistyksemme omistukseen, sillä viranomaiset eivät edelleenkään nähneet muita mahdollisuuksia. Ehkä näin on hyvä, joten Elämän tähden ry:n tulevaisuuden vastuunkantajat päättäkööt myöhemmin mikä on parasta. 

Nyt pyrimme suojelemaan ensimmäisenä yli puoli kilometriä joenvartta 15 kilometriä pitkästä Tuusulanjoesta. Osaltani arvostan Jokilaakson luonnonsuojelualuetta merkittävänä tekona syntymä- ja kotikunnalleni. Mutta on se tulevaisuudessaan statukseltaan mitä tahansa, suojelua jatkamme.

Vaikka Jokilaakson luonnolle ei juuri mitään suojelunpäätöksen jälkeen tehdä, on jotain tehtävä kuitenkin, sillä holhoava yhteiskuntamme on sitä mieltä, että maanomistajan on kustannuksellaan hävitettävä mailtaan ei toivottuja maahanmuuttajakasveja. Inhokkien piikkipaikalla meillä on himalajan- eli jättipalsami, jonka kohtalon ratkaisemme sen jälkeen, kun yhteiskunta pakottaa niin tekemään. Siksi Jokilaaksossa on tulevaisuudessakin "laidunnus ja sen edellyttämien rakennelmien teko sallittu". Joten voi olla, että itsekin vielä näen, kun jonain kesänä suomalaisille lampaille sallimamme, mamu-palsaminen lounaspöytä saa syöjänsä.

Jokilaakson rajanaapureilla olisi myös paljon merkityksellistä suojeltavaa, jos tuulet ovat suotuisia js tähtien asento oikea. On liito-orava-aluetta ja vuollejokisimpukkaesiintymää sekä ainakin yksi luonnonlähde. Ehkä vielä puuhastan kaiken tämänkin parissa.