Jokilaakson tarina * 16

Meitä ei asuntomessuille ajanut ainoastaan tarve näyttää Jokilaakson tulevaa kotiamme. Yhtä tärkeää oli esitellä uutta, kohtuuhintaista asumismuotoa, jolle olisi siirrettävyytensä ja tarvittaessa ilman kunnalistekniikkaa helpompaa saada rakennuslupa. Jotenkin onnistuimme tavoitteissamme, sillä kiinnostus oli suurta. Vaihtoehtoinen tapamme asua on esitelty myöhemmin muun muassa Suomen, Venäjän ja Ruotsin televisioissa sekä lukuisissa lehdissä ja radiokanavilla. Puhumattakaan sosiaalisesta mediasta. 

Mutta jotenkin myös epäonnistuimme, sillä merikonteista tehtyjä koteja ei Suomeen ole syntynyt. Jälkeenpäin ajatellen ehkä suurin syy on jo messuillakin havaittu, että ihmiset ajattelevat konttikodin tulevan huomattavasti edullisemmaksi rakentaa kuin vastaavan kokoinen, perinteisillä tavoilla tehty asunto. Näin ei ole, sillä tekniikka maksaa, joka on sama pienessä ja suuressa asuinrakennuksessa. 

Mutta niin tässä kuin monessa muussakin visiossa, ne eivät jää elämään, ellei ole mahdollista tehdä hanketta valmiiksi. Tiedänkin, että jos olisin jatkanut Sininauhasäätiön toimitusjohtajana, olisi Merikonttikoti nykyisin vaihtoehto monella paikkakunnalla. Meille se istui projektina hyvin, sillä Elämän tähden ry:n tarkoitus on elämänlaadun parantaminen.

On mielenkiintoista mielikuvitella mielessään mitä mielikuvia itse kullekin tuo, kun ihmiset ajattelevat asumistamme rahtikonteista tehdyssä asunnossa. Monesti naureskelimme Päiviksen kanssa hänelle esitettyä kysymystä: "Onko teillä ikkunoita?" 

Jos oli iso päivä Selkistä lähtö Hyvinkään asuntomessuille, niin vielä suurempi oli päivä, kun kontit matkasivat Jokilaaksoon ja laskettiin osin Partek Oy:n sponsoroimien teräsbetonipalkkien päälle rekka-auton omalla nosturilla ja vietimme Duokodissamme ensimmäisen yön. Vaikka Jokilaakso oli täynnä luonnon elämää ja sen sielu olimme me, Päivis ja Jormas, jotain puuttui. Puuttui koti, jonka olimme nyt saaneet. Olin jälleen kerran onnellinen kaikesta, sillä sillä hetkellä elämä kohteli minua hyvin.