Jokilaakson tarina * 14

Merikonttiprojektimme suuri päivä oli, kun kolme 12-metristä, parikymmentä senttiä normaalia korkeampaa konttia matkasi rekka-autoilla Vuosaaren satamasta Vihdin Selkin kylään. Kohde oli entinen Makro Sasmon halli, joka oli siirtynyt ensin Uuden Kasvun Yhdistyksen ja sittemmin Samarian omistukseen. Joten talotehdas palasi yli vuodeksi alkuperäiseen käyttöön. 

Duokodin ja Sinkkukodin rakentamiseen olimme varanneet aikaa puoli vuotta, joka ei riittänyt alkuunkaan. Osin siihen vaikutti, että lähes kaikki työ tehtiin kuntouttavana työnä. Me kaikki olimmekin varsin kirjava joukko myös työssäoloaikojen ja taitojen suhteen. Kaikilla oli kuitenkin paikkansa ja tekemistä. Joku puhui suomea, joku venäjää, joku jotain muuta ja joku käytti tai oli käyttänyt liikaa viinaa, huumeita ylipäätään, lääkkeitä väärin ja niin edelleen.

Oma vaikutuksensa oli silläkin, että merikonttikotien tekeminen ei jostain syystä ollut kaikille Selkin toiminnasta vastaaville sydämen asia. Kärjistetysti joskus tuntui siltä, että kun autoni perävalot kaikkosivat, putosivat hanskat maahan. Ei kuitenkaan aina eikä kaikkien eikä laiskuuttaan, vaan syystä tai toisesta oli tehtävä jotain muuta. Olimme tarjonneet mielekästä, elämän laatua parantavaa palkkapuuhaa. Kuntouttavan työn ansiosta toivoimme säästävämme työvoimakustannuksissa, mutta toisin kävi. Valmistumisaika vähintään tuplaantui ja sen myötä esimerkiksi hallitilan vuokrat sekä palkkakulut samassa suhteessa. Kävi kuin kaltaiseni puolikaljun pään pesussa. Minka shampoossa säästää, sen saippuassa menettää 🤣. 

Aloittaessamme ei meillä ollut kiinteää aikataulua, mutta sellainen tuli yllättäen. Jostain oli Suomen Asuntomessuille kiirinyt tieto projektistamme ja he esittivät tarjouksen kiinnostaisiko meitä esitellä merikonttikotimme seuraavana kesänä Hyvinkään asuntomessuilla. Tästä innostuimme kovasti, jos meille ei aiheudu siitä kustannuksia, jotka olivat enemmän kuin 10 000 euroa. Niille löytyivät sponsorit ja sen myötä valmistumiseen tuli ehdoton takaraja.

Viimeisenä iltana kuljetuksen jälkeen hitsasimme sisääntulo- tai ulosmenoluiskan kaiteita messualueella. Lähes yöllä kaikkemme antaneena haukkasimme paikallisessa hampurilaispaikassa myöhäisen iltapalan, halasimme toisiamme ja olimme onnellisia. Me teimme sen! Tuleva kotimme Jokilaaksoon oli asumista vaille valmis. Mutta ennen sitä oli vielä kuukauden kestävät Hyvinkään asuntomessut.