Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Talvi tekee tuloaan

Eilen oli mukava päivä ja yötkin sen ympärillä, edessä sekä takana. Kävi tuttujakin tai oikeastaan ystäviä. Nimittäin Kärkkäisen pariskunta, Sinikka ja Hannu sekä Peppi-koira. Siihen syvensin suhdettani koirien lahjontapussista kahdella siankorvalla. Toki kavereita on oltu muutenkin. Luulen, että Peppillä ei muita olekaan.

Tehtiin ja tulostettiin vähän papereita, sillä entiseen tapaan Kärkkäisten talvikoti on Espanjassa. Ja minun Aasiassa, joskin saatan olla toisenkin talven Jokilaaksossa. Sekin sopii. Tuliaisina vieraillani oli pari pakettia makkaraa, jotka paistoimme kodassa ja pistelimme poskiimme. Oli oikein hyvää Peppin kuolatessa vieressä 😋😋. Hannu teki somemaailmaan vartin videonkin, jonka linkitin Facesivuilleni. Kerroimme maailmalle kuinka söimme makkaraa ja kehuttiin toisiamme.

Eilisen päivän molemmin puolin kävin metsäwc-reissuillani aistimassa joulukuuseni henkeä ja valoja. Niistä tulee minulle ja ehkä joillekin luonnon eläimille pimeässä yössä mukava fiilis. Kuuseni elää rankkaa elämää, sillä se on Carunan sähkölinjan alla. Sitä firman miehet käyvät silloin tällöin karsimassa, helikopterilla ja käsin. Sen lisäksi minäkin touhuan paikalla välillä sapelin kanssa, sillä lepät, pajut ja raidat ottavat muuten selkävoiton kuusiraasustani. Mutta pian se pärjää omillaan. Ellei Caruna yllätä meitä ja katkaise joulupuuta juuresta. 

Ilmassa on ensimmäiset talven henkäykset ja lämmintä oli ulkona aamulla vain pari astetta. Pian on aika kerätä Pienestä Vihreästä Talostani viimeiset vihannekset, paprikat, tomaatit, kurkut, kurpitsat ja sen sellaiset. Satoakin tärkempää Green Housessa on itselleni tunnelma. Siellä istun joka suuntaan lintallaan olevassa, vanhassa korituolissa monet hetket pitkin kesää. Ihmettelen elämän monimuotoisuutta ja kuuntelemme radio Novaa, joka soikin kasveille yhtä soittoa koko kesän.

Itse asiassa Jokilaaksossa on paljon pikku puuhaa, jotta se on valmis ottamaan talven vastaan selvitäkseen uuteen kesään. Sitä kaikkea valmistelen pitkin syksyä. Kuitenkin jotain tuntuu aina unohtuvan, vettä johonkin astiaan, kastelulaitteeseen tai pumppuun. Joskus jää lämpömittari veteen, joskus laituri on kiinnitetty huonosti ja joskus kaatuu puu sinne minne en toivoisi. Kaikki tämä on oikeastaan mukavaa, vuodenaikojen mukaan elämistä. 


Ei kommentteja: