Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 2. syyskuuta 2021

Syrjäntakanen

Syrjäntakanen on minun antama nimi luonnonkauniin Syrjänlammen rannalle tekemällemme piilopirtille. Ehkä juuri siksi se on nykyään Lummeranta, en tiedä tai en muista. Kuten eilen kirjoitin, teimme sen rauhan ja levon turvasatamaksi, vaikka tiemme eroaisivatkin. Liisa saikin kokea siellä myös yksin ollessaan Luojan voimakkaana. Eilen hänen haudallaan tunsin kuinka menneisyyteni otti minut syleilyyn ja aistin ehkä jotain siitä kuinka Liisa koki meille molemmille kovin rakkaan paikan. Mutta antaa hänen itsensä kertoa:

"Pyhä Jumala, Taivaallinen Isä. Tässä olen, tyttäresi Liisa, istumassa kesä-maisemassani metsälammen rannalla laiturilla. Olet antanut kauniin kesän, pitkän ja kuuman. Ehkä välillä liiankin paahtavana. Nyt kesä on taittumassa pimeneviin iltoihin. Iltaisin aistin jo syksyn kutsun viilenevässä kirpeydessä. Nautin luonnon läheisyydestä, lammen välkkeestä, tuulen suloisesta hyväilystä ihollani, pilvien liikehdinnästä taivaan sinessä. Juuri äsken pulahdin uimaan joka virkisti hetkeksi. Vesihelmet vielä kiiltelevät ihollani. Tämä rauha, hiljaisuus, luonnon yksinkertainen kauneus sykähdyttävät sisintäni yhä uudelleen ja uudelleen.

Lammen ympäröivät männyt korkealle ulotuvine runkoineen muistuttavat ajan kulumisesta, kasvusta, juurtumisesta karuunkin maisemaan ja maaperään. Elämä ja kuolema ovat kumpikin läsnä. Osa puista oli olemassa jo ennen minua. Ja moni jää minun jälkeeni. Ne ovat kestäneet paljon purevaa talvea sekä tuulen ja myrsyn tuiverrusta. Siinä ne vaan ovat! Luomis-työsi luonnossa kaikessa monimuotoisuudessaan on varjelemisen arvoista. Kiitos puheestasi minulle luonnon kautta.

Mistä muusta haluan Sinua kiittää? Sinä olet Luojani. Ilman Sinua minua ei olisi olemassa. Minä olin Sinun ajatuksissasi ennenkuin olin edes olemassa. Samoin uskon olevan muidenkin ihmisten kohdalla. Vanhempieni kautta sain elämäni. Tähän hetkeen mennessä olen lukemattomia kertoja vähätellyt mielessäni tai ääneen elämäni arvoa ja merkitystä. Olen kapinoinut ja valittanut. Uskon, että olet kaikkivaltias Luoja, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sinulle ihmeet ovat mahdollisia sellaisissakin tilanteissa, joissa me ihmiset olemme aivan voimattomia, neuvottomia, eksyksissä. Kuka minä oikeastaan olen?" Siitä saa Liisa kertoa huomenna. 

Ei kommentteja: