Liisa: "Kuka minä oikeastaan olen? Sinun luotusi, joka parhaiten oppii tuntemaan itseään, kasvaa ja kehittyy elävässä yhteydessä Sinuun ja muihin Sinun luotuihisi. Mieleni tekisi luetella joitakin ominaisuuksia, arvoja, tehtäviäni, tavoitteita, elämäni raameja, joita tunnistan itsessäni tai pidän tärkeänä, tai mitä minusta on sanottu, mutta en tee sitä. Tällä hetkellä ne tuntuvat tarpeettomilta leimoilta, jotka vain jähmettävät.
Tunnenko itseni? En tunne. Yritän hapuilla oman itseni löytämisessä. En löydä itseäni omassa varassani, itseeni kääntymällä tai toisiin ulkopuolella takertumalla, tai vain työllä ja puuhalla päiväni täyttäen. Vain Sinä, Isä, tunnet minut läpikotaisin, kaiken minussa, menneisyydessäni, tässä päivässä ja tulevassa. Sinun varassasi löydän itseni uudelta pohjalta. Pyydänkin Isä, että Sinä kosketat minua. Paranna juuria myöten sitä mikä tuhoaa minun elämäni mahdollisuuksia. Anna aidon minäni tulla esiin yhä enemmän, avoimena, rehellisenä. Kiitos, ettet paljasta syyttääksesi, vaan antaaksesi myös avun. Parin viime vuoden sieluni pimeys ja särkyneen sydämeni kipu kaipaa Sinun hoitoasi. Olen täysin voimaton. Luovutan elämäni valtakirjat Sinulle. Auta minua tekemään oma osuuteni.
Isä, kaipaan elävää yhteyttä Sinuun, uskoa ja luottamusta siihen, että Sinä rakastat. Rakkautesi murtakoon sieluni kylmyyttä. Sanasi mukaan annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen kuolla myös minun rikkomusteni takia, jotta minulla ja meillä jokaisella olisi "yltäkylläinen elämä". Minulle pienelle ihmiselle on tämä vaikea käsittää. Tahdon kuitenkin luottaa, vastoin tunteitani. Tuon tälläkin hetkellä puutteeni, haavani, laiminlyöntini, rakkaudettomuuteni, ylpeyteni, kovuuteni, katkeruuteni ristin juurelle. Ei ole muuta mahdollisuutta. En jaksa elää taakkojeni kanssa. Olen pelännyt antautua pidättelemättä Sinun varaasi. Olen pelännyt, että viet kipuun ja tuskaan. Totta, nyt olen kiemurrellut pitemmän aikaa sisäisessä helvetissä. Kovan koulun kautta näen, että mikään ei ole itsestään selvää. Lahjoja annetaan, ja niitä otetaan myös pois.
Isä, kaipaan myös elävää vuorovaikutusta muihin ihmisiin, pois täältä kuoren alta, kipsistä. Haluan pois yksinäisyydestä yhteyteen. Pienet kiitävät kohtaamiset, yhteyden hetket antavat toivoa. Tulen kuulluksi ja ehkä minäkin tajuan kumppanista pienen välähdyksen, mitä hän tarkoitti. Arvoituksia ja yllätyksiä täynnä näytämme olevan. Kiitos uskollisista, rakastavista ystävistäni. Auta, että olisin sitä myös heille. Sinä, Yhteyden Luoja, onko Sinulla vastaus kysymyksiini? Heittäydyn varaasi. Muuta vaihtoehtoa ei enää ole."
Kun olin Liisan hautajaisissaan kuokkavieraana, opin tuntemaan hänestä siinä hetkessä jotain hyvin kaunista ja rakasta, jota en löytänyt samalla tavalla koko 20 vuotta kestäneen parisuhteemme ja avioliittomme aikana. Liisa kirjoitti tämän koskettavan kirjeen ollessaan vielä Saarnivaara-Soini ja kun elimme avioeromme kipeintä aikaa. Julkaisen hänen rukouksensa Luojalleen saamallani luvalla ja se on julkaistu myös hänen suvustaan kertovassa kirjassa.
2 kommenttia:
Hei Jorma. Eilen ja tänään olen ajatellut Siskoystävääni Liisaa. Löysin hyllystäni häneltä saamani kirjan, minkä lähetin edelleen Lahteen 8-vuotiaalle poikani tyttärelle Klaara Ihanalle syntymäpäivälahjaksi. Kirjan välistä löytyi Liisan kuolinilmoitus sekä Saviruukku-laulun nuotit ja sanat. Harrastan sukututkimusta Genissä. Halusin lisätä Liisan sinne. Mutta enhän tiennyt hänen suvustaan mitään. Sitten löysin tämän sinun kirjoituksesi ja sieltä hautakivestä Liisan suvun ihmisiä. Tunnen, että Liisa minua näin opasti. Genin sivuilta löytyy Liisan sukua ja nyt aion lisätä hänet omaan sukupuuhunsa. Kiitos sinulle. Jorma, toivon elämääsi siunattua hyvää.
Ulla-Maija Jyväskylästä.
Hei vielä, nyt en vaan voi hautakivestä tietää, ketkä heistä ovat Liisan vanhemmat ?
Ulla-Maija.
Lähetä kommentti