Rankan kesä syksy, osa 2

Jatkan hieman eilistä pohdintaani tuomiopäivästäni. Olen itse toiminut muutaman vuoden käräjäoikeudessa tuomarinvalan tehneenä maallikkotuomarina ja jotkut silloisista ja nykyisistäkin lautamiehistä ovat nyt käyneet oikeudenkäyntini materiaalia läpi. Yksikään heistä ei ymmärrä saamaani tuomiota. Mutta oikeutta "tapauksessani" eivät jakaneetkaan kansan oikeustajua päätöksiin tuovat maallikkotuomarit, vaan työnsä puolesta yksi ainut ammattituomari. Koinkin, että sain ainoastaan huonolla perehtymisellä ja ontuvin perustein työnsä puolesta tehtyä, yhden ihmisen mielivaltaa.

Eläkkeeni on juuri ja juuri sen verran, etten saanut valtion kustantamaa oikeusavustajaa, joten oli pärjättävä omillaan. Toisaalta en pitänyt mitenkään mahdollisena, että kukaan tuomioita jakava voisi edes ajatella, että on ylipäätään tapahtunut rikos. Sama varattomuuteni estää myös valittamasta hovioikeuteen, joten minulle poikani tapaamisyritys maksoi tuhansia ja hänelle Harley Davidson moottoripyörän, joten se siitä.

Mutta samaan tuomiopäivään mahtui paljon muuta mukavaa. Se oli Päiviksen syntymäpäivä, joita juhlimme ja vietimme yhdessä monet kerrat. Mutta ei varsinkaan nyt, sillä päivälle sattui Päiviksen silmäleikkaus entisessä sotilassairaala Tilkassa. Se taitaa nykyisin olla Pihlajalinna. Minulle kuitenkin tuttu rakennus aikojen takaa, sillä siellä oli isäni potilaana ollessaan armeijan palveluksessa. Leikkausta taisin jännittää Päivistä enemmän ja toiminkin hänen tietämättään etäisenä virtuaalitukihenkilönä. Hankin myös vaatimattoman synttärilahjan entiseen tapaan, jonka toimitan jollakin tavalla jossain vaiheessa Päivi-päivänsankarille. 

14.9 lähti myös pariskunta Kärkkäinen pakettiautolla Peppi-koiransa kanssa kohti Espanjan talvikotiaan. Sitä ennen nautimme Peppin sekä hänen ja minun ihmisystävien kanssa läksiäsherkut possunkorvineen Jokilaakson kodassa. Samana päivänä YLE haastatteli minua siitä mitä olisi pitänyt tai pitäisi tehdä Ruusulankadun (ex Kujan-Katti) elämisenyhteisössä toisin. Se on vaikea asia, sillä poliisit joutuvat vierailemaan siellä edelleen enemmän kuin joka toinen päivä. En tiedä vielä, mutta luulen, että nyt tekeillä oleva ohjelma julkaistaan nettiversiona lähiaikoina, sillä eilen kävi valokuvaaja räpsimässä kuvia. Samalla kuvaajan arkisto sai monta fotoa tulevaisuutta varten Merikonttikodista. Mielenkiintoista sinänsä, että kuvauksen kohteella ei ole mitään oikeuksia kuviin enkä voinut saada niitä edes omaan käyttöön. 

Erilaiset asuinyhteisöt ja -muodot seuraavat tai ovat itsessäni yhä kiinni. Minua onkin useamman kerran pyydetty mukaan muun muassa Hyrylässä olevan Olympiakasarmin uusiokäytön kartoitukseen ja ehkä enempäänkin. Nyt, Päiviksen synttäripäivänä lupasin ja löin pyytäjän kanssa virtuaalikättä päälle, ettemme kumpikaan hyppää kesken pois, jos valoa näkyy vähänkin. Mieleni sopukoissa on nimittäin olemassa visio....

Mutta lupasin muutakin. Lupasin lähteä kantamaan vastuuta suhteellisen uuden, Jukka Järvisen perustaman yhdistyksen, Vastaisku syrjäytymiselle hallitukseen. Se on hakenut jonkun kerran rahoitusta, niin ikään elämisen yhteisön perustamiseen huonolla menestyksellä. Jukan saattavat vanhan liiton miehet tuntea myös nimellä "Käpylän pyöveli". Jukasta löytyy googlettamalla paljon mielenkiintoista. 

On mukavaa kokea olevansa jollakin lailla edelleen silloin tällöin hyödyllinen ja voivansa kantaa yhteiskuntavastuuta, sillä koskaan emme tiedä tulevasta varmuudella mitään. Blogejanikin on nettimaailmassa tuhansia ja vaikka suuri osa on hyvää päivää kirvesvartta tai muuta puuta heinää, on joukossa asiaakin. Ne ovat silloin tällöin pompanneet yllättävissäkin muodoissa esiin uudelleen vuosienkin jälkeen. Näin voi käydä myös rakentamamme Syrjäntakasen ja siihen liittyvän tuomioni kanssa.