Kujan-Katti eli Ruusulankatu 10

Kun aikoinaan olin operatiivinen johtaja, oli ensijainen työnantajani kadun kansa. Vasta sen jälkeen tuli esimieheni eli hallitus ja luulenkin monen työntekijän ajattelevan, että päihdehuollon asiakas on vain työn kohde. 

YLE:n ottaessa yhteyttä viiden vuoden takaisen blogisarjani ansiosta Ruusulankadusta, tuumasin parikin kertaa miten suhtaudun. Lopulta päätin sanoa mitä ajattelen enkä niinkään ajatella mitä sanon. Kunhan kerroin mielipiteeni korjausehdotuksineen, sillä kritiikki ilman vaihtoehtoa on maailmassani jostakin syvältä...... 

Ruusulankadusta Ylen nettisivuilla julkaisema juttu on poikinut siellä vilkkaan keskustelun, jota olen mielenkiinnolla seurannut. Kuten sitäkin sanoisivatko työntekijätkin jotain. Tähän mennessä he ovat sanoneet yhtä paljon kuin toisinajattelijat Venäjän vaaleissa 😂.

Koska sohaisin omalla, kulmikkaalla tavallani arkaa aihetta, ei siitä huonolla ammattitaidolla tai itsetunnolta hevin rakennuspalikoita löydä. Se vaatisi samaa mitä löysin Tallinnan vankilan uusilta päälliköiltä: "Meillä päätettiin nuorentaa kerralla koko johto. Mutta vanhat ovat mukana ja he ottavat meidät kiinni, kun juoksemme väärään suuntaan." Samassa tilanteessa sanoo Sininauhansäätiön nykyinen toimitusjohtaja: "Soinin mielipiteet kuulostavat vähän vanhanaikaisilta."

Ehkä on vanhanaikaista ymmärtää, että meillä on erilaiset odotukset työpaikalta ja kodilta. Juuri se oli yhteisöissä asuvien sosiaalisten talonmiesten voima ja vahvuus. He elivät muiden joukossa kodeissaan eivätkä hyväksyneet samaa kuin joku hyväksyy tai sietää työpaikallaan. Sillä mitä itse kukin oli ammatiltaan, ei ollut merkitystä kuin siihen mitkä valmiudet kullakin on kohdata kotimiljöössään olevia ja tulevia häiriöitä ja muita vaikeuksia.

Toimitusjohtaja Karvosen yksi omituisimmista mielipiteistä on, että viimeisen vuoden 237 poliisikäynnin lisäksi, yksikössä vierailevat usein myös vartijat. Ei tarvitse lukea rivien välistä käsittääkseen, että Ruusulankatu tarvitsee suuressa määrin vartijoiden työpanosta, mutta ei ymmärrä sosiaalisten talonmiesten merkitystä eikä varsinkaan, jos joku heistä on saanut myös vartijan koulutuksen.

Toimitusjohtaja sanoo myös, ettei ymmärtänyt kritiikkiäni. Puolestani ymmärrän tämän hyvin, sillä käsittääkseen, että kaikki viisaus ei istu omassa päässä, ei joskus riitä ihmiselämä. Kun ennen Ylen jutun julkaisua, oikoluin omat sanomiseni, käsitin aiheuttavani vastakkainasettelun, vaikken sitä millään muotoa tarkoittanut. Mutta minulla on juopon sydän ja haluan mahdollisimman monen voivan pitää Kujan-Kattia kotinaan sekä myös viihtyvän siellä. Sydämeni kutsumus ei katoa siihen, etten ole enää palkkatyössä. 

Kuten sanoin, Ruusulankatu vaatii paljon ja monipuolista henkilökuntaa. Joskus tuntuukin, että päihdetyössä on liikaa heitä, jotka haluavat hoitaa ja kuntouttaa. Toinen suupieli puhuu kodista ja toinen sinne kätketyistä muuttumisen vaatimuksista: "Voi Mauri hyvä, kun minä olen sinulle tarjonnut vaikka mitä, mutta kun sinä et pysty tai et halua muuttua."

Lähtökohtana pitäisi olla, että minkälaista elämisen tukea ja asumisen raamitusta tarvitset, jotta pystyt muuttumatta säilyttämään kotisi muita asukkaita ja ympäristöä liikaa häiritsemättä. Jos ymmärtää ja varsinkin sisäistää "asunto ensin" mallin, niin mitä ei edelle mainitsemastani sitten käsitä?