Ajan vankina vai mukana ajassa?

Eilinen kirjoitukseni Tepolle, joka lähti ajan ulottumattomiin, laittoi minut taas kerran ajattelemaan aikaa jolloin itsekin siirryn samalle radalle. Yön hetkinä, tähtitaivaan sekä untuvatäkin alla ajattelin tulevaa ja mennyttä enkä juurikaan mitä on nyt.

Virtuaalimaailmassa voikin matkustaa monin tavoin. Jos on kirjoitellut aiemmin ja ne ovat tallessa, voi kulkea ajassa niiden kanssa. Kuten joku tekee päiväkirjojen, blogien ja historian välityksellä tai vaikkapa jonkun aivan vieraan elämästä tai elämänkertaa lukien.

Yöllä törmäsinkin joulukuun 13. päivään vuonna 2009 ja siihen mitä olen silloin kirjoittanut. Se oli aikaa, kun etsimme tapaa kuinka voisimme elämöidä todellisuudestamme niin, että siitä pääsisi osalliseksi missä tahansa maailman kolkassa. Vaikka ei olisi hallussa ainuttakaan suomenkielen sanaa. Siksi nykyisen blogialustan mahdollisuuksiin kuuluu sivuilla oleva kielenkääntäjälinkki hyvin monelle kielelle. Onkin mukava tietää, että joku sitä käyttää ainakin silloin tällöin.

Mutta alussa Päiviksen ja minun kirjoitukset eivät olleet nykyisessä paikassaan, vaan alustana oli:

https://in105.vuodatus.net/lue/2009/12/enta-jos-aikaa-ei-olisi. Linkin takaa löytyy ainakin aikansa ensimmäinen blogiarkistommekin, jossa on tallessa yli puolensataa alun kirjoitustamme. Silloin ajattelin meidän kaikkien tulevasta tiestä näin:

"Tiedemiehet ovat tutkineet ja sanoneet, että jos ihminen voisi liikkua valoa nopeammin, hän voisi kulkea ajassa taaksepäin ja taas vauhtia hidastamalla ajassa eteenpäin. Kun yritän pienentää asiaa sen kokoiseksi, jotta voisin sen ymmärtää, ei tule aika vastaan, vaan loppuu joku muu kapasiteetti. Joku sanoo sitä järjeksi, joku älyksi ja kai joku älyttömyydeksikin.

Yritän kuitenkin epätoivoisesti käsittää mitä ajassa kulkeminen voisi tarkoittaa. Häivähdyksen ymmärtämisestä saan, sillä käsitän, että oikeasti en näe aurinkoa koskaan, ja vielä vähemmän muita, kaukaisempia taivaankappaleita siinä kohdassa, missä ne oikeasti ovat, sillä valo tulee sieltä jostakin silimiini 300 000 kilometriä sekunnissa. Toisin sanoen taivaan kiertolainen on jo muualla, kun sen havaitsen. Ja pahimmillaan lakannut olemasta monta tuhatta vuotta sitten, vaikka minä näen sen tässä ja nyt.

Mutta minä elän ajassa. Tässä ja nyt ja voin vain olettaa, että jossakin on olotila, missä aikaa ei ole. Voin uskoa tähän tai olla uskomatta, Tai siltä väliltä. Elämä on mukavaa ja vaikeata. Ainakin omani. Siis eletteväksi. Veksi Salmi sanoi hiljan lehdessä, että yritän elää niin kauan kuin elän. Sekin on viisaasti sanottu. Länsimaalainen elää kuin ei kuolisi koskaan ja intiaanien yksi viisauksista oli, että tänään on hyvä päivä kuolla."