Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 19. elokuuta 2021

Vallan monet muodot

Itse asiassa ja loppujen lopuksi ei ole kovinkaan monia aiheita tai asioita, joista minulla olisi omastakaan mielestä juuri muille kerrottavaa. Silti puhun aika paljon ja varsinkin viime vuodet olen kirjoittanut vielä enemmän. Tätä jatkan muodossa tai toisessa. 

Sen lisäksi, että vallassamme on päättää kuinka suhtaudumme tapahtuneeseen, voimme tehdä varsinkin itselle tapahtuvista asioista myös päätöksiä. Niitä minäkin olen tehnyt ja teen yhä. Monet ovat tuoneet elämääni syvää sisältöä, mutta ne ovat päättyneet toisin kuin niitä tehdessäni oletin tai peräti halusin. En tiedä onko se oman mielen suojelua, mutta vain harvaa päätöstä kadun, jos yhtäkään.

Koska minulla on paljon nykyisin aikaa vailla käyttöä, elän lisäksi rinnakkaista, mielikuvituselämää. Että entäpä, jos siinä ja siinä asiassa olisin osaltani päättänyt toisin? Ensi rakkauteni iältä, jolloin minulla jo oli häivähdys mitä tyttöjen kanssa voi ja haluan tehdä, oli Simonkylän Pia. Poliisin tytär Rita Rosimo, joka vastasi linja-autossa, luokkaretkellä ensisuudelmaani. Sen jälkeen sydämeni oli pakahtua kuukausitolkulla eikä ollut muutenkaan pysyä sille varatulla paikalla. Koskaan en kosketellut edes hänen rintojaan, mutta niiden väliä kylläkin. Sekin oli aivan ihmeellinen. Sydämessäni olin vain pieni, arka poika, joka olin rakastunut korviani myöten... Tai vielä enemmän ❤️. 

Pia oli vuotta nuoremman siskoni Irmelin kaveri ja sen varjolla tai sen vuoksi hän kävi kotonani. Ja me suutelimme, suutelimme ja taas suutelimme. Elin onnen huipulla ja vain rakkauteni oli tärkeää. 

Sen huumassa oletin olevani hurmuri tai muuten Don Juan. Koulussani oli myös tyttö, etunimeä en muista, mutta sukunimi oli Turunen. Ehkä hän oli Aila. Joka tapauksessa hän katsoi minua mielestäni välituntisin "sillä silmällä". Ajattelin ja päätin vaihtaa Pian 😥 häneen ja ilmoitin, etten tule viikonloppuna Simonkylään. Sitten sovin Ailan kanssa, että tulen Keravalle. En mennyt kumpaankaan.

Yli 50 vuotta myöhemmin löysin Rita Rosimon yhteystiedot ja lähetin hänelle paperisen tai pahvisen kortin. Koskaan hän ei vastannut. Tosin en tiedä saavuttiko postinikaan häntä. Silloin tällöin Pia ja hänen kutsuvat teinitytön huulet palaavat mieleen ja ajattelen, että minne olisi tieni vienyt, jos ensirakkauteni oli kestänyt ikuisesti? Missä olisin nyt tai olisinko missään? Eläisinkö ylipäätään, olisiko minulla lapsia hänen kanssaan ja heilläkin jälkikasvua tai jotakin vielä enemmän?

Vaikka sanotaan, että "tutkimattomat ovat Herran tiet", niin salattuja ovat myös omat, vaihtoehtoiset mielikuvitustieni. Juuri siksi niitä on mukavaa, usein haikeaakin kulkea oman, kulloisenkin mieleni mukaan. Vaikka en Ritaa etsiessäni ole etsinytkään taakse jäänyttä nuoruutta enkä hylkäämääni rakkautta, haluaisin jutella hänen kanssaan. Ja kuulla miten hän on polkunsa vaeltanut, olihan Pia aikoinaan vähintään muutaman kuukauden elämäni tärkein ihminen. 

6 kommenttia:

SIILI kirjoitti...

Kontrafaktuaalista henkilöhistorian tulkintaa olet harrastanut .
Yhteisötasolta on tutkijat ja kirjailijat tuottaneet paljonkin mielenkiintoista jossittelukirjallisuutta ;
Vaikkapa
Entäs jos..kirjasarja
tai
Ilkka Remeksen pääkallokehrääjä ja Kotkanpesä.

For life kirjoitti...

Ilkka Pyysiäisen mukaan kyky kontrafaktuaaliseen ajatteluun on yksi uskonnonharjoittamisen kognitiivisista edellytyksistä.

SIILI kirjoitti...

Tosin Äitini elämäänsä kyllästyneenä usein toisti sanontaa :
"Jos tädillä olis munat , se olis Setä"

Itse koen valtavan kiehtovana jossittelun , tietenkin sille on aikansa ja paikkansa.

For life kirjoitti...

Jossittelua voi perustellusti pitää myös vaihtoehtoisena todellisuutena.

Tiina Hokkanen-Oja kirjoitti...

Minulla tuo jossittelu on usein muodossa: jos lehmällä olis pyörät, se olis maitoauto. Menetettyjä suuria rakkauksia ja niiden luomia vaihtoehtoisia todellisuuksia tai mahdollisia maailmoja on joskus niin katkeran suloista mutta myös viihdyttävää ajatella. Ehkä kirjoitan vielä joskus sen kirjallisuuden gradun, jossa mahdollisten maailmojen teoria on tutkimuksellisena lähtökohtana... Tai sitten en.

For life kirjoitti...

Sitä odotellessa yritetään pärjätä sillä mitä on 👍👍😅😅