Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Olen vallankäyttäjä

Jonkun kerran olen pohtinut paljonko käytän aikaa ja vaivaa sellaisten asioiden pohtimiseen, joille en itse asiassa voi mitään. Viimen huomasin, että kaikelle voi jotain, jos haluaa, sillä tapahtuneeseen voi muuttaa omaa suhtautumista. Ehkä mielellään siihen suuntaan, että koetun kanssa on mukavampi elää.

Ajatus tulee oivalla tavalla esiin AA:n käyttämässä tyyneysrukouksessa: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Rukous pitää sisällään monta, syvällistä viisautta. Kerron yhden, joka liittyy hyväksymiseen. Monta vuotta painoin itseni sisään asioita, joita sanoin mytyiksi ja joille en mielestäni voinut mitään. Kunnes olin täynnä käsittelemättömiä myttyjä. Se pakotti viimein minut käsittämään uudella tavalla jotain oleellista sanasta hyväksyä.

Oivalsin sen tarkoittavan, että on tarpeellista märehtiä yksin ja seurassa mieltään painavia asioita niin kauan, että voi aidosti ja syvällisesti hyväksyä tapahtuneen. Päästä ikäänkuin balanssiin. Tämän jälkeen on hyvä painaa mieltään painanut hiljaa sydämen sopukoihin tai unohtaa kokonaan. Mutta muistaa, että aina voi muuttaa itseään. Voi käyttää yhtä vallasta suurinta, oikeutta valita suhtautumistapa kokemaansa. 

Itselleni tämä on erityisen vaikeaa silloin, kun koen jonkun kohdelleen minua väärin, enkä tiedä syytä siihen tai minua loukannut ei käsitä tehneensä mitään väärää. Joku onkin joskus sanonut, että maailman pisin matka on kävellä toista puoleen väliin vastaan. Mutta vielä ainakin vaikeampi matka on kävellä loputkin, jos toinen ei liikahda piiruakaan. Tämän kaiken anteeksi antaminen hiljaa omassa sydämessä on minulle vaikeaa. 


Ei kommentteja: