Kokoaikaeläkkeelle siirtymisestä on kahdeksan vuotta. Sinäkään aikana en ole ollut aivan irti päihdetyöstä. Pyynnöstä suostuin Suur-Helsingin Valkonauhan puheenjohtajaksi ja tarkoitus oli saada Pakilassa sijainneelle Liisankodille uudet tilat. Mahdollisesti entisen nyrkkeilijän, Pekka Kokkosen entinen kotitalo oli jäänyt naisten puolimatkankotina auttamattomasti ajastaan jälkeen. Niin syntyi muutaman ihmisen sitkeän työn tuloksena uusi Liisankoti Katajanokan Luotsikadulle.
Valkonauhaliitolla on ollut rooli Sininauhaliikkeessäkin. Muistelen sen olleen liiton jäsenjärjestö ja sen myötä yksi Sininauhasäätiön kolmesta jäsenestä. Sininauhaliiton lisäksi kolmas oli muistaakseni sosiaaliministeriö.
Valkonauhaliitto jäsenjärjestöineen on naisten valtakunta, joka ei hyväksynyt miehiä edes jäseniksi. Sääntöihin oli kuitenkin jäänyt Soinin mentävä aukko, sillä Suur-Helsingin Valkonauhan säännöissä ei ollut mainintaa, että hallituksen jäsenen on oltava yhdistyksen jäsen. Tästä livahdin vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi. Se sai aikaan vipinää ja luulen Valkonauhaliiton monikymmenvuotisen pääsihteerin, Irja Eskelinen ajatelleen miesten valtaavan nyt koko valkonauhaliikkeen. Jäsenjärjestöt saivat "myllykirjeen" keskusliitolta sääntöjen muuttamiseksi, jotta saadaan reikä tukittua ja miehet kuriin.
En tiedä kuinka muut jäsenjärjestöt tekivät, mutta Suur-Helsingin Valkonauha ei sääntöjään muuttanut keskusliiton mielen mukaan, vaan jäsenistönsä haluamalla tavalla. Joten nyt saatan olla historian ensimmäinen ja ainut Valkonauhaliiton jäsenjärjestön miesjäsen. Voisikin ajatella, että Valkonauhaliiton paimenkirje sai aikaan, että ainakin yhdessä jäsenjärjestössä voi olla myös miehiä mukana samoilla oikeuksilla, vastuilla ja velvollisuuksilla, jos naisjäsenet sen hyväksi näkevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti