Väärien valintojen asiantuntija * 350

Eilen sanoin kielenkorjaajalleni, että jos hän haluaa jotain sanoa kirjoituksestani ja näkemisestä, niin julkaisen sen. Hän halusi: "Näkevän kannalta ei ole olemassa täydellistä pimeyttä. Avaa ovi pimeän ja valoisan huoneen väliltä tai sytytä vaikka kynttilä pimeässä huoneessa. Huomaat, että täydellinen pimeys katoaa, mutta valo ei eikä valon tarvitse olla täydellinen."

Kommentin saatuani jäin pohtimaan miksi en onnistunut kirjoittaessa viestittämään tarkoittamaani ydintä. Yritin avata ovea kaikelle sellaiselle näkemiselle, johon ei tarvita silmiä. Kuinka joku katsoo menneisyyteen tai tulevaan ja kuinka ennustajaeukko näkee jonnekin ilman korttipakkaa tai kristallipalloa. Joku sanoo näkevänsä peräti ihmisen tai teon läpi. 

Jos haluaa kokonaiseksi ihmiseksi, on nähtävä muissa, mutta ennen kaikkea itsessä sekä valo että pimeys. Susanna Erätuli sanoo sivuilla Hidasta elämää lisäksi, että "sielu tuntee vetoa valon puoleen ja ego pimeän. Mutta mikä on valoa, mikä pimeyttä? Jos tahtoo kokonaiseksi ihmiseksi, on tunnistettava valo varjoineen – pimeä pimeys, valovalo, pimeä valo sekä valaiseva pimeys. Ei helppo matka, mutta kuka sanoi, että ihmisyys olisi?"

Olin tarkoittanut kirjoituksen ytimeksi, että jos silmät eivät näe, niin onko se ainoa näkemisen muoto. Vähän samaan tapaan, kun joku sanoo olevansa raitis, kun ei juo alkoholia. Minulle mielen ja ruumiin raittius on paljon enemmän ja niin ajattelen sokeudestakin. Että jos on menettänyt näkökyvyn silmillään, niin eikö silloin näe mitään millään tavalla? Minulle näkeminen on paljon muutakin kuin näkevät silmät.

Ehkä yksi kommunikoinnin rikkauksista ja ymmärtämisen vaikeuksista tulee oikeudesta kirjoittaa kuinka haluaa ja mahdollisuudesta käsittää kirjoitettu tahtomallaan tavalla. Samoinymmärrys ei ole tärkeää, jos aihe on "hyvää päivää kirvesvartta", mutta joskus olen selittänyt kyyneleitä kätkien hyvin kipeää ja henkilökohtaista asiaa rakkaalle ihmiselle. Aikansa kuunneltuaan hän saattaa kohautella vain olkapäitään ja todeta, että mies ei itke. Silloin itkee sydämenikin, sillä siinä hetkessä molemminpuolinen ymmärrys on minulle maailman tärkein asia. On hän näkevä tai sokea, mutta jos toinen ei näe silloin sydämeeni, se rikkoo pysyvästi jotain, jota en osaa korjata. Enkä määrätyn rajan ylitettyäni sitä enää haluakaan, sillä se löisi pirstaleiksi vain lisää.