Yö aukoi, jos ei silmiäni, niin jotain kuitenkin ja pysähdyin pimeän aikaan pohtimaan millaiseksi muodostuisi maailmani, jos silmistäni sammuisi valo enkä näkisi enää koskaan mitään. En ainakaan samalla tavoin kuin silmillään näkevä. Se olisi iso juttu ja ajattelin, että jos joku karsisi minulta yksitellen aisteja, niin minkä haluaisin jättää viimeiseksi. Se olisi kyky nähdä silmillä.
Minulla on ollut ystäviä tai vähintään kavereita, jotka ovat sokeutuneet tai olleet syntymästään saakka sokeita. Olen ollut etuoikeutettu js saanut kokea heidän seurassaan, että ilo tai onni ei ole näöstä kiinni. Yksi esimerkki on pappi, Ari Suutarla. Häntä arvostan kovasti ja keskustelimme aikoinaan monesti elämästäkin. Vaikka hän ei minua nähnyt kuten minä hänet, koin Arin näkevän minut välillä monipuolisemmin kuin minä hänet tai edes itseni. Hetkissä eniten iloa minulle kuitenkin tuotti, kun odotin, että opaskoiralta riisutaan valjaat ja se kirmaisee vapaalle ja luokseni rapsutettavaksi.
Koska Suutarla oli tai on tunnustava kristitty, näki hän myös sellaista, ikuistakin valoa, jota kaikki eivät näe koskaan. Vaikken tiedä, luulen, että sokea näkee myös unia. Ajattelen, että sillä on silloin merkityksensä milloin on näkönsä menettänyt tai onko sitä ollut koskaan. Painajaisten tai pahojen unien määräänkin saattaa näkökyvyllä olla merkityksensä.
Toisaalta joskus olen tavannut ihmisiä, jotka tuntuvat vaeltavan ikuisessa pimeydessä, vaikka näkevätkin. Tai ainakin heidän valonsa on toisenlaista kuin omani. Ehkä siinä voi olla jotain samaa kuin mitä joku voi nähdä ennen kuin päättää päivänsä. Näkymä tulevaisuuteen saattaakin silloin olla erilainen kuin kuolla vaikkapa vanhuuttaan. Ehkä se voi olla myös pelkkää pimeyttä tai, että rajan takana on kaikki hyvin ja täydellistä.
Itse olen vaeltanut Menninkäisen lailla osin pimeydessä ja Päivänsäteen lailla osin valossa. Hämärääkin on ollut aika tavalla. Näkeminen on kuitenkin paljon muuta kuin minkä silmilläni näen. Hajut, maut, kosketukset, tunteet ja monet muut vaikuttavat mitä näen ja varsinkin miten sen näen ja koen, sillä jotakin ennen tietoisuutta on sanottavana aivoillakin. Luulen myös, että vaikka eläimet näkisivät saman kuin minäkin, ne eivät näe sitä samanlaisena.
6 kommenttia:
Näkevän kannalta ei ole olemassa täydellistä pimeyttä. Avaa ovi pimeän ja valoisan huoneen väliltä tai sytytä vaikka kynttilä pimeässä huoneessa. Huomaat, että täydellinen pimeys katoaa, mutta valo ei eikä valon tarvitse olla täydellinen.
Luulen, ettet tavoita mitä yritän sanoa. Vaikka ei olisi nähnyt silmillään koskaan mitään, ei se takaa täydellistä pimeyttä
Niinhän minä sanoinkin. Tosin en halunnut viedä tätä sellaisiin erityistapauksiin kuten sokeat. Näköaistihan on näkevillä pysyvä. Normaalioloissa näet heti, kun avaat silmäsi.
Luin juuri äsken, että valo pakenee mustasta aukosta. Ainoastaan siellä, lähimmillään 26 000 valovuoden päässä Maapallosta, on täydellinen pimeys.
Koen, ettet ole koko kirjan aikana ollut yhtä kaukana kuin nyt siitä mitä milloinkin olen tarkoittanut 😥
Kaikkien tekstien vaara on, että ne tulevat tulkituiksi. Vasta tulkinta synnyttää kirjaimista, sanoista, lauseista ja teksteistä teoksen. Voin vetäytyä kielen korjaajan hommasta, jos haluat.
Miksi niin ajattelet, sillä en tietenkään halua? Pohdin erityisesti kirjoittamaani silloin, kun havaitsen, etten tavoita sinua tarkoittamallani tavalla, että kuinkahan tavoitan tekstillä silloin muut mahdolliset lukijat.
Lähetä kommentti