Kun koronavirus on kurittanut koko ihmismaailmaa, on pysähtymättä vaikea käsittää, että aikoinaan turistiseudulle paremman elämän toivossa riisipellolta paennut nuori nainen onkin nyt hyväosainen, jos voi palata sinne mistä on lähtenytkin. Sillä farangien ja muiden matkailjoiden parissa on myös heitä, jotka ovat saaneet elantonsa aina seudulla viettäviltä ulkomaalaisilta, kuten vanhempansakin. Nyt ovat turistit pois eikä kaikilla paikallisilla ole koskaan ollut maaseutua, saati siellä työtä mihin palata.
Filippiineillä minulla on myös tuttuja, joita voin sanoa rakkaiksi ja ystävikseni. Yhteistä heille on, että he eivät ole koskaan saaneet leipäänsä millään tavalla matkailusta. Määrätyillä mittareilla hekin ovat nyt hyväosaisia, sillä pandemia ei ole juuri heidän elämäänsä vaikuttanut.
Tätä kaikkea vasten peilatessani Helsingin katuja tukkivia Elokapinan mielenosoittajia, tulee väkisinkin mieleen kuinka hyväosaisia he ovatkaan. Yhteiskunta tuo leivän pöytään ja viinin Mannerheimintien telttaleiriin niiltäkin päiviltä, jolloin he hankaloittavat muun muassa monen työhön pääsyä. Valitsemamme asioiden hoitajat toteavat, että toisten elämän tietoinen vaikeuttaminen on kansalaisoikeus.
Vanhempani kuuluivat ikäluokkaan, joka puolusti kotimaatani. On vaikea nähdä, että isäni rintamalla tai äitini lottana olisi kokenut sen olleen heidän kansalaisoikeutensa. Se oli kansalaisvelvollisuus luodin sijaan. Sitä peräänkuulutan myös Elokapinan aktivisteilta, sillä heidänkin eloaan maksan eläkkeestä maksamillani veroilla. Haluan kysyä missä on heidän velvollisuutensa tai onko heidän oikeutensa yhteismitallinen vanhempieni kansalaisvelvollisuuden kanssa?
2 kommenttia:
Muutaman päivän mielenosoituksella saadaan näkyvyyttä ilmastonmuutostarpeisiin. Se on hyvä asia meidän kaikkien ja varsinkin tulevien sukupolvien kannalta. Kyllä siellä liikenne kulkee muutakin kautta.
Huono julkisuus kääntyy sinällään tärkeää asiaa vastaan.
Lähetä kommentti