Olen kirjoittanut paljon siitä mikä on ollut minulle totta, mutta en juuri mitään mikä on totta tai tarua, molempia tai ei kumpaakaan. On aika kirjoittaa jotain näistä. Muistan koulustani kaukaa menneisyydestä koululaisen, johon kiinnitin huomiota. Ehkä eniten siksi, että hän oli persoonallinen eikä kuten muut. Tämä punatukkainen, ehkä joskus lettipäinen, välillä poninhäntäinen tyttö oli minua jonkun vuoden nuorempi. Joten hän oli silloin alle 15-vuotisessa maailmassani pikkutyttö.
Muistinvaraisesti törmäsin häneen seuraavan kerran vuosikymmenten jälkeen ollessani Sininauhasäätiössä ja hän seudun ykkössanomalehdessä toimittajana. Haastattelussa koin hänet rönsyilevänä, sinne tänne loikkivana, eloisana ihmisenä, joka teki hajamielisen oloisena joitakin epämääisiä muistiinpanoja. Tuntui kuin hänellä olisi ollut kymmenen eri asiaa koko ajan työn alla tai ainakin aktiivisena korvien välissä. Ajattelin, että mitähän tästäkin tulee. Kun juttu, jota en etukäteen lukenut, julkaistiin, se oli kertakaikkisen loistava. Toimittaja osasi työnsä ja mietin itseäni mielessäni hieman hävetenkin, että ei ole koiraa karvoihin katsominen eikä ihmistä hiuksiin. Olivat ne sitten minkä värisiä tahansa tai laillani lähes tukaton.
Jokunen päivä sitten Leena otti ehkä hieman yllättäenkin chatilla yhteyttä kysyen lähtisinkö hänen kanssa hakemaan Keravalta sänkyä? Tähän minä, että mennään vaan. Niin mentiin noutamaan jotain, joka ei tulevaisuudessa ole enää vuode, vaan aivan erilaista. Sen tämä punatukkainen nainen muuttaa hitsaustaitoisen kaverinsa kanssa joksikin muuksi, jonka ehkä joskus näen valmiina.
Kun hän tätä kaikkea minulle viestissään selitti, sanoi Leena naisten olevan opportunisteja. Ajattelen hänen tarkoittaneen hitsaustaitoista ystäväänsä ja minua rautasängyn noutajana. Spontaanisti päätin katsoa mitä koko kansan Wikipedia sanoo moisesta luonteenpiirteestä tai mikä lieneekään: "Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä." Jos vielä Leenan tapaan, kysyn tätä hänen suurenmoiselta rescue-koira Pikulta. Se ystävystyi kanssani oitis ja toi sohvalle luunsakin jaettavaksi kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti