Väärien valintojen asiantuntija * 315

Vain pienen osan Facekavereistani tunnen nimeltä ja vielä pienemmän paremmin. Ja vain pienen osan kanssa keskustelen somessa ja vielä pienemmän osan kanssa säännöllisesti. Heistä jokaisesta iloitsen silti. Niistäkin, jotka ovat samanlaisia änkyröitä kuin minäkin tai vielä pahempia. He louskuttavat leukojaan aikansa. Kun lunta tuleekin omaan tupaan sanoessani jotain, joka ei ole heille mieleen, he poistavat minut kavereistaan tai lopettavat muuten yhteydenpidon.

Joukossa on jokunen entinen työtoverini, sillä niitä oli välillä muillekin jaettavaksi. Kun olin boss, pärjäsin loistavasti mandaattiystävieni kanssa. Mutta kun se jakso päättyi, lakkasivat he pärjäämästä kanssani. Joskus kutsun sitä henkiseksi ihottumaksi. Ehkä he lauloivat laulujani aikansa, sillä näinhän on usein soppaa syödessä. Joka tapauksessa heillä oli hyvät alaistaidot. Yksi sanoikin minua loistavaksi pomoksi, koska kanssani voi turvallisesti riidellä.

Sitten somessa on lähes näkymättömiä, joista en tiedä miksi he ovat halunneet kaverikseni. Hyväksyn monet, mutten valeprofiileja enkä heitä, jotka kauppaavat seksiä. Mutta nekin, jotka eivät koskaan sano mitään, tuntuvat ärsyttävän joitakin profiilinhaltijoita. He ilmoittelevat silloin tällöin, että jos ei se tai ne mitenkään kommentoi nyt sivulla sanottua, tulee lähtö joukosta. Tätäkin hämmästelen, sillä tiedän somen olevan usealle lähes tulkoon ainut kontakti ulkomaailmaan. Yksinäisyys on arjen ja pyhän seuralainen yötä päivää. Kummeksun poistamisia, sillä eiväthän "maan hiljaiset" ole keneltäkään mitenkään pois siksi, etteivät koskaan sano mitään. Tai ehkei niin pientä mieltä olekaan, etteikö sieltä voisi ottaa jotain pois. 

Itse olen otettu jokaisesta virtuaalimaailmakaveristani. Niiden joukossa on tuntemattomia ja niitä, jotka saattavat sanoa sivuillani kerran viikossa huomenta tai hyvää yötä, joskus eivät sitäkään. Nettimaailmassani on heille tilaa eikä heidän tarvitse sanoa juuta eikä jaata eikä kirjoittaa mitään muutakaan. On mukavaa ajatella, että jossain he ovat ja ehkä joskus lukevatkin mitä kirjoitan. Minulla ei ole sen luokan allergiaa, että heitä poistaisin, vaikka eivät vastaa kuten metsään huudan. Tilaa olisi sydämessäni joskus enemmällekin. Arvo, arvoton tai joku muu, kovankin elämän elänyt, sinutkin tapaisin mielelläni joskus.