Väärien valintojen asiantuntija * 313

Kuntavaalien äänestysprosentti oli Suomen olosuhteissa sangen alhainen. Elinaikanani se ei ole koskaan ollut yhtä huono. Yli 20 kunnassa alle puolet käytti oikeuttaan valita omienkin asioiden hoitaja. Suurin häviäjä on demokratia. On vakava ongelma, jos se ei kiinnosta niitä keitä se edustaa. 

Vaikka olemmekin suhteellisen nöyrä kansa, luulen, ettei meistä silti olisi yksinvaltiaan seuraajiksi. Senkään tien päässä ei nimittäin juuri koskaan ole ollut kestävää valoa. Vaan lähes poikkeuksetta valta mädännyttää diktaattorin, vaikka hänellä olisi tehtävään tullessaan kansan vankka tuki.

Politiikka on kuitenkin yksi hyvä tapa hoitaa yhteisiä asioita, jos tehtävien hoitajat valitsemme vaaleilla yhdessä. Mutta jos vain alle puolet aikuisväestöstä äänestää, niin riittävätkö silloin kansalta saadut valtakirjat ajaa kaikkien asioita? Niidenkin, jotka ovat ehkä sitä mieltä, että valta mädännyttää demokratiankin tai miksi emme käytä äänioikeuttamme? Mikä olisi vaihtoehto? En tosiaan tiedä eikä minulla ole siitä enää varmaa mielipidettäkään.

Aikaisemmin oli ja ajattelinkin, että jos valta ei pilaisi hallitsijaa, hyvä diktaattori olisi demokratiaa parempi. Sitten luin Barak Obaman kirjan Luvattu maa, joka laittoi minut hylkäämään yksinvaltiudet. Yhdysvaltain oiva presidentti sanoi nimittäin, että niin kauan kuin kykenemme kansojen väliseen vuoropuheluun, meidän ei tarvitse sotia. Tämän allekirjoitan, sillä vain harvoin diktaattori kuuntelee muita riittävästi. Olenkin oppinut arvostamaan aina EU:n yleiskokouksesta lähtien kaiken maailman kissanristiäisiä ja ylipäätään vuoropuhelua, sillä itselläni on läheisiä, jotka eivät sitä kanssani harrasta. 

Barak Obamaa ja suomalaista, pitkän linjan poliitikkoa, puoliksi tuusulalaista Erkki Tuomiojaa yhdistää ainakin yksi sama päätös. Molemmat antoivat samansisältöisen vaalilupauksen. He lupasivat lopettaa tupakoinnin. Barak on siitä hieman lipsunut, mutta Erkki ei ja elokuussa 1970 hän sammutti viimeisen savukkeensa. Tuomiojan mukaan hän ei ole koskaan antanut muita vaalilupauksia. Perustelukin oli varsin kelvollinen. Erkki sanoi, ettei lupaa milloinkaan mitään sellaista, jonka muut voivat estää. Itse lopetin polttamisen kymmenen vuotta myöhemmin, mutta ilman vaalilupausta. Lopetin juhliakseni sillä tavoin kaksi vuotta kestänyttä päihteetöntä elämääni. Tavoittelin ja tavoittelen yhä kokonaisvaltaisempaa mielen ja ruumiin raittiutta.