Olen kirjoittanut päiväkirjoja sähköisesti käytännössä niin kauan kuin kotikäyttöön tarkoitettuja tietokoneita on ollut. Neljänkymmenen vuoden aikana on tarinoita, blogeja ja päiväkirjamerkintöjä syntynyt paljon yli 10 000 kappaletta. Oikea arvio voisi olla, että niitä tein ja teen yhä joka päivä keskimäärin sivun verran. Tekstinkäsittelyohjelman vakioasetuksilla A4-arkille mahtuu noin 5000 merkkiä. 5000 x 365 vuorokautta x 40 vuotta on yhteensä yli 70 miljoonaa merkkiä välilyönteineen.
Lisäksi Päiviksen kanssa kirjoittelimme matkakotimatkoiltamme matkapäiväkirjoja paperiseen muotoon. Venematkoiltamme ja kesistä Vrijheidillä kirjoitimme myös melko tavalla. Ehkä eniten kaipaan kouluajan ainekirjoitusvihkoja, sillä olisi mukava lukea mielikuvitukseni tuotoksia yli puolenvuosisadan takaa. Yksikään ei ole säilynyt tallessa. En muista edes ainoankaan aineen aihetta.
Tallessa ei ole myöskään avioliittoni ajalta Liisan kanssa juuri mitään kirjoitettua. Samoin on käynyt 20 vuoden ja 10 vuoden aikojen kanssa Jyväskylän Katulähetyksessä ja Sininauhasäätiössä. Tosin on mahdollista, että silloisilla työnantajillani olisi jotain tallessa, sillä kaikista työpäiväkirjoista otin kopiot, ensin niin sanotuille lerpuille, sitten korpuille ja lopussa muistitikuille. Ne kaikki jäivät sinne minne työpaikatkin.
Virallisesti suomen kielen sanastossa on noin 100 000 sanaa. 15 sijamuodon ansiosta sanojen määrä kuitenkin kertautuu monin verroin ja suomessa onkin sanoja
enemmän kuin esimerkiksi englannissa. Suomen kielen keskimääräinen sanan pituus on ehkä kahdeksan merkkiä, jolloin voin ajatella kirjoittaneeni elämäni aikana monta kertaa saman määrän kuin on koko kielemme eri sijamuotoineen ja murresanoineen.
Itselläni on näppituntuma, että sähköisen viestinnän ansiosta sosiaalisine medioineen varsinkin nuorten puhekieleen tulee ennätysvauhtia uusia sanoja. Nykyisin niitä rantautuu monin tavoin eikä ainoastaan entisaikojen merimiesten mukana ja naapurimaista. Mutta sanoja ei tule ainoastaan nuorten kieleen, sillä viikolla seurasin Kalle Ikkelän vetämää nettitilaisuutta, jossa
Peter Vesterbacka kertoi tunnin ajan missä mennään Tallinnatunnelin kanssa. Tämän visionäärin puhe piti sisällään niin paljon vierasta alkuperää olevia, minulle outoja sanoja, joten itseni lisäksi myös päättäjien on mentävä ensin Peterin kielikurssille ymmärtääkseen kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti