Pian on aamukahvin aika. Agents ja Ville Valo tuovat hetkeen tunnelmaa esittämällä "Orpolapsi kiurun". Laulun tekijän Rauli Badding Somerjoen persoona ja joskus laulukin tekevät monista hänen kappaleista ajattomia ja niissä on usein enkelimäinen hahmo, joka ei ole mies eikä nainen.
Kirjoittaessani musiikki on yksi oleellinen osa, joka ohjaa mihin suuntaan ajatukseni kulkevat. Olen elämässäni varsin onnellinen, vaikka alakulo ja melankolia ovatkin päivieni vakituisia seuralaisia. Kun kuuntelin tänä aamuna orvosta kiurulapsesta, itkin jälleen ja mieleeni tulvi muistoja. Ne hetket ovat tallennettu sieluni syviin sopukoihin, joista kaikista olen surullisen kiitollinen. Aamulla oma orpo kiurulapseni oli kaikki rakkaat, jotka ovat jossain siellä mistä maallinen aika ei heitä enää tavoita.Olen kirjoittanut erilaisten päiväkirjojen muodossa yli 30 vuotta. Viimeisen kymmenen vuotta niin, että kaikki on julkista, joka on luettavissa ilman kirjautumisia sosiaalisessa mediassa. Tästä pieni osa, "Väärien valintojen asiantuntija" saa pisteensä kesän aikana ja yritän saada sen myös paperimuotoon.
Aloittaessani viime kesänä, ajattelin, että helposti kirjoitan aiheesta yhden vuoden joka päivä. Mutta mitä pitemmälle olen päässyt, sitä vaikeammaksi kirjoittaminen on käynyt. Kirja on muuttunut myös sisällöltään toisenlaiseksi kuin alussa hahmottelin. Luulin 365 päivää täyttyvät itselleni mukavista ja tärkeistäkin tarinoista. Niitä en kuitenkaan ole luontevasti muistanut riittävästi. Tiedän kyllä, että jos istahdan esimerkiksi Jokilaaksossa Muistojen merikontteihimme kirjoittamaan, syntyisi kaikesta niissä olevasta helposti monta uutta tarinaa.
Oma hankaluutensa tulee, kun en tee muistiota enkä sisällysluetteloa, en muista mistä kaikesta olen kirjoittanut kirjaan ja minkä vastaavasti aiemmin blogeissani. Joten toistoa tulee, joista oiva kielenkorjaajani on minut jonkun kerran pelastanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti