Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 309

Katolilaisen Mel Gibsonin ohjaama elokuva "Passion of the Christ" ei ala alkuteksteillä, jossa esitellään perinteisesti tekijät vaan tekstillä: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut." Luulen, että teksti on Jesajan kirjasta.

Kohua herätti myös Jeesusta esittäneen Jim Caviezelin paljastus oudosta hetkestä. Ristiinnaulitsemiskohtauksen kuvaaminen kesti peräti viisi viikkoa ja tuona aikana Caviezel väitti tietäneensä noin neljä sekuntia etukäteen, että salama iskee häneen. Ajattelin, minuun osuu, Caviezel sanoi aikoinaan haastattelussa.

Kerrotaan salaman sytyttäneen ristin tuleen Caviezelin pään vasemmalla ja oikealla puolella. Gibson puolestaan ihmetteli, mitä tapahtui Caviezelin kärventyneille hiuksille. Väitetysti tämän jälkeen salama iski myös paikalle saapuneeseen tuotantoassistenttiin Jon Mikaliniin, joka tiedusteli Caviezelin vointia.

Elokuva puhutteli minua kovasti, jota katsoessani itkin teatterissa vuolaasti ja tulin vakuuttuneeksi, että Hän kuoli myös vuokseni. Sitä kokemusta ja siinä hetkessä kirkastunutta uskoani ei voi kukaan ottaa pois, vaikka kokemukseni monesta kristitystä eivät yleviä olekaan.

Kun erosin Liisasta ja avioiduin myöhemmin Päivin kanssa, koin kuinka monet rakkaina pitämäni hylkäsivät minut. Olin hyväksytty vain johonkin harvaan hengelliseen tilaisuuteen ja silloinkin ainoastaan ovipieleen nöyränä ja katuvana. Mutta ei minusta ollut nöyristymään näiden ihmisten edessä. Koin ja sanoinkin, että menen mieluummin Päivin kanssa helvettiin kuin minulle rakkaudettomien ihmisten kanssa samaan paikkaan.

Erityisen outoa kylmyyttä koen, kun joku kääntää minulle selkänsä. Varsinkin, kun kyseessä on aikuinen, joka lapsena tarvitsi turvaani Suomessa tai kaukomailla. Niissä on jotain yhteneväisyyttä sen kanssa, kun huomasin mitä kaikkea pieni kourallinen ihmisiä oli valmis tekemään "Jumalan nimissä", jotten palaisi Katulähetykseen toiminnanjohtajaksi. Samat ihmiset, jotka olin aikoinaan halunnut rinnalleni tekemään työtä kadun kansan keskuuteen. 

Itselleni Luoja on kuitenkin täydellinen rakkaus, jonka irvikuva liian usein olen. Mitä enemmän koen rakkaudesta ymmärtäväni, sitä kauempana kuljen heistä, jotka ovat ottaneet tehtäväksi muiden muuttamisen itsensä sijaan. Minusta ei siihen ole, sillä työmaata riittää peilin ääressä yllin kyllin. Sen edessä olenkin ihmetellyt ja väännellyt kasvojani monet kerrat, sillä usein koen olevani Linnanmäen vääristävien peilien salissa. Se oli loistava paikka pohtia, että tuollainenko olen, vai tuollainen?

Ei kommentteja: