Tuusulan Ruotsinkylässä asuu tai ainakin asui oiva sarjakuva- ja piirrostaiteilija Martti Sirola, Puupää-hatullakin palkittu. Jokunen vuosi sitten hän sai tehtäväkseen tehdä Ruotsinkylästä kartan, jossa onkin riittänyt tutkimista, sillä Merikonttikotimme ja Jokilaakso Myllykylässä ovat saaneet teoksessa merkittävän osan.
Joku kyläläinen sanoo, että Myllykylä on osa Ruotsinkylää. Niinhän se tavallaan onkin. Kuten Ruotsinkyläkin on osa Tuusulaa, joka puolestaan on osa milloin mitäkin maakuntaa tai lääniä ja ne taas osiltaan osa Suomea ja niin edelleen. Silti Myllykylä on oma kylänsä, joka saa uuden tulevaisuuden vision ja suunnan, kun Kehä 4 valmistuu.
Monesti mainitsemani Jokilaakson joutsenpariskunta seuraa kuvassa lammelta tilannetta. Samoin tekee metsästäjä koiransa kanssa. Ja parempi onkin, sillä kaikki metsästäminen ja kalastaminenkin on pikkutilallamme kiellettyä. Aikuinen voi päästä kokeilemaan kalaonnea ainoastaan, jos lapset ovat mukana. Ilman niitä ei kalaan pääse. Vihreä ja vehreä keitaamme on eläinten ja kasvien turvapaikka, jossa saavat elää niin Himalajan balsami kuin nokkonenkin rinta rinnan lupiinien ja coutrykanien kanssa.
Myös itse Duokoti oli päässyt mukaan päivänvarjoineen ja peräti terassin alla olevine takkapuineen. Niin tarkkaan on yksityiskohtia ikuistettu, että jonkun on pitänyt hiippailla salaa kotinurkillamme.
Myös sukunimestäni tuleva Soiniityntie siltoineen on ikuistettu tauluun. Jonkun yön olen sillalla nukkunutkin Matkakodissa. Siitä oli superlyhyt aamu- ja iltauintimatka Tuusulanjokeen, jossa en kohdallamme ole koskaan havainnut sinilevää. Toki sillan päällä oli vuoteessa myös parempi nukkua kuin ilman petiä sillan alla. Ruotsinkylän kartta Myllykylineen pitää sisällään monta arvoitusta. Kuten miksi kylän rajojen ulkopuolella näyttää olevan ikuinen talvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti