Viime päivinä murheen laaksossa vaeltaessani innostuin penkomaan blogiarkistoani. Josko olisin kirjoittanut aiemminkin niistä, joille yhteisten pelisääntöjen mukainen kulkeminen ei ole vahvimpia puolia. Pari, kolme vuotta sitten kirjoittamani tarina istuukin oivasti tähän:
"Tarinoiden lisäksi maailmassa elää myös aitoja mulkeroita, jotka ovat varustettu käen aivoilla. Joka munii toisten pesiin. Tai satiaisen aivoilla, joka pesii toisten muniin. Joka tapauksessa nämä kääpiöaivoiset eivät pärjää omillaan. Mutta en heitä hauku, vaikka välillä sapettaakin, sillä varsinkin entisestä minästäni löydän samoja piirteitä. Miten tämä päivän mulkero voisi olla itseäni parempi, kun tyhmyys tai ainakin älyttömyys vain lisääntyy?
Joku viikko sitten kerroin kuparijohtojen viejästä, joka sai yötöissään liikaa virtaa muuntamon johdoista ja maallinen taival päättyi siihen. Tämän anastusyrityksen poliisikin mahtoi kirjata selvitetyksi tapaukseksi. Kirjoitin myös löytämästäni, nyysitystä venetrailerista, jonka pitkän selvitystyön jälkeen palautin Tokmannille. Mistä se oli anastettu varastetulla pakettiautolla pari päivää aiemmin. Sain tästä satasen lahjakortin, jolla ostin retroradion Muistojen merikontteihimme.
Kerran kirjoitin kotini nurkalla olevasta infolapun tolpasta, joka oli kyllästettyä puuta ja juuri hankittu Puuilosta. Niin eikö sekin jollekin kelvannut. Vain lappu oli jäljellä maassa. Nyt on sama info ollut vuosia rautatolpassa, joka on valettu 105 kilon betonipaakkuun. Veikkaan silti, että anastaja ei ollut äidin pikku kriminelli, vaan kylän raavas mies. Eikä tarvitse mennä kuin tien toisella puolella olevan ravintola Sepelin parkkipaikalle kyselemään konemiehiltä. Että onko kuinkakin tuttua polttoainevarkaudet ja ilkivalta itse kunkin varikolla? Kokemuksia on lähes kaikilla.
Tuli paha mieli ja olokin, sillä mansikat oli tarkoitettu postintuojille. Ensimmäiset olisivat olleet kypsiä tänään. Tämä pieni, hyvän mielen projektini tuntui mukavalta. Usein ajattelin, että työtään tekeville jää ainakin yhdellä pysähdyksellä hyvä maku suuhun. Nyt jäi itselle samaan paikkaan paskan maku. Sitä illalla pohdin, että kenen puoleen kansalaisella olisi hyötyä vastaavissa tapauksissa kääntyä? Sillä nykyisin näillä jutuilla ei pääse kuin poliisin kahvipöytään naurun aiheeksi. Jos siksikään.
Tähän loppuun pieni, rehellisen tekemisen ja maineen parannuksen ehdotus liivimiehille ja miksei vartijoillekin. Kansalaiset pestaisivat varmasti mielellään omalla kustannuksellaan tuloksia vastaan kolttosten selvittelijöitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti