Väärien valintojen asiantuntija * 268

Aikoinaan elin pitkän siivun, joka ei kaikilta osin kestänyt päivänvaloa. Siihen kuului paljon päihteitä ja konnuuksia kunnes tie oli kävelty loppuun. Siitä on nyt 40 vuotta. Niistä 30 vuotta kuljin niiden rinnalla, jotka kulkevat samoja polkuja. Sieltä jäi paljon hyviä kavereita, ehkä kiitollisuuden velkaakin. Jos joku anasti minulta jotain, oli minun suhteellisen helppo jäljittää tekijät.

Olin jo hyvin kauan sitten ajatellut, etten koskaan enää tarvitse apua hämäriltä miehiltä tai pimeiltä kujilta enkä jaa oman käden oikeutta. Sitä tosin harrastin virallisessa muodossakin muutaman vuoden, sillä olen vannonut tuomarinvalan.

Eilen luonani kävi pari ystävää, jotka molemmat ovat turvallisuusalan ammattilaisia. Heillä on paljon minua parempi osaaminen kameravalvonnan ja ohjelmistojen kanssa. Niinpä he penkoivat esiin laitteistani kahdesta minulta rahat vieneestä naisesta sellaiset kuvat ja videot, joista heidät myös tunnistaa.

Mutta yhteiskunnan käsitys oikeudesta on joskus yhtä omituinen kuin omani. Sillä vaikka tiedän varmasti kuka pankkikorttini vei, en voi jakaa videoita tai kuvia sosiaalisessa mediassa siten, että konnattaret voisi niiden perusteella tunnistaa. Jos näin teen, voin saada siitä rangaistuksen, sillä ennakkotapaus löytyy korkeimmasta oikeudesta saakka.

Siksi laitan tämän päivän kirjoitusannokseeni vain sellaista, mistä ei voi ketään tunnistaa. Toimitan yksityisemmin kuvat ja videot, joissa tekijät näkyvät kasvoineen, jos joku pyytää. Myös keiden tileille varastetut rahani siirrettiin on tiedossa. Tällä hetkellä uskon, että kaikki neljä tai kaksi rosvoa jäävät kiinni ja saavat sen mitä valkolaisten oikeus heille antaa, sillä toimitin nimet ja kuvien kopiot rikosta tutkivalle poliisille. 

Joten jos on maksanut tapahtunut ja konnajahtini minulle euroja melko läjän, voi olla, että se maksaa jotain extraa myös tekijöille. Näinä päivinä ovat ystävät menneisyydestä ja nyt olleet minulle kultaa ja euroja arvokkaampia.