Tähän luotin ja luotan myös minulta rahat vieneiden asiassa. Pari, kolme henkilöä tarjosi jo aiemmin eilen apuaan, mutta tänään sain ystävältäni Raimo Perälahdelta erityisesti valoa arkeeni tuovan viestin. Sen julkaisen hänen luvallaan: "Kovasti kävi tunteisiin tuo ikävä tapahtuma...haluan auttaa "pumpulikorvaa" eli maksan hoidon .. en lainaa, vaan edes vähän kipuasi lievennän".
Sekin selvisi tänään, että normaalireittejä käyttäen en rahojani saa takaisin. Vaikka poliisi lupasikin lähes varmasti, että ainakin he keiden tilille rahat oli siirretty, jäävät kiinni. Mutta haluan vastuuseen varsinaisen teon tehneet kaksi naista. Joten olen tarttunut avuntarjoukseen, joka saattaa tuoda toivomani, sillä pimeä menneisyyteni ja siellä olevat ystävät ovat minulla edelleen. Sen jälkeen pohdin itseäni auttaneiden kanssa, minkä keinon valitsemme, että tekijät sovittavat tekonsa myös minulle.
Eilen sain myös viestin, jossa uskottiin ja toivottiin oikeuden tapahtuvan jollakin tavalla. Siihen olen uskonut usein itsekin, mutta otan tässä asiassa tarvittaessa sen omiin käsiini, jos sellaisen oikeaksi koen. On tuntunut myös hyvältä huomata hyvyyden ja välittämisen yltävän omaankin maailmaani. Me ihmiset yhdessä olemme tehneet maailmastamme melkoisen katalan, jota ei hyvällä eikä pahalla uskolla voi laittaa Luojan piikkiin.
Kun olen nyt ehkä pahimman alavireen voittanut, on jäljellä mieleni sopukoissa silti jotain käsittämätöntä ihmisen kylmyyden ymmärtämättömyyttä, jolle on niin alamittaisia nimityksiä, etten niitä tähän kirjoita. On vaikea käsittää, että oltuani valmis syöttämään, juottamaan ja sijaamaan vuoteenkin kahdelle ventovieraalle kulkijalle, niin palkkioksi he vievät rahani. Tänä aamuna huomasin, että matkaan on lähtenyt myös osa verenpaine- ja sepelvaltimotautilääkkeistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti