Väärien valintojen asiantuntija * 263

Tätä kirjoittaessani kirjani kanssa samassa paikassa blogeja on 3443 kappaletta. En tiedä kauanko ne pysyvät netti- tai bittimaailmassa tallessa, mutta niiden joukossa on myös Filippiinien matkoistani usean kymmenen sivun päiväkirja tai kaksi.

Nyt takaisin Luisin perheeseen. Hänen äitinsä oli minulle vain chattikaveri chattikavereiden joukossa. Melanie erosi monista, koska ei koskaan pyytänyt minulta mitään. Siitä pidin, sillä afrikkalainen nuori mies kysyy usein viestissään voiko olla poikani. Jos sanon kyllä, pian hän pyytää rahaa. Vastaavasti nuori ja vähän vanhempikin nainen pyrkii tai sanoo haluavansa tyttöystäväksi. Jos sanon kyllä, pian hänkin pyytää rahaa. Mutta ei (Me)lanie, siksi tämä neljän lapsen äiti veti minua puoleensa.

Minä lähdin hänen kotikaupunkiinsa. Seksistä tai rakkaudesta emme olleet puhuneet. Alussa oli tarkoitus, että tapaisin hänet ja lapset hotellissani. Matkan aikana sekin muuttui, sillä Lanie sanoi, että hän voisi hyvinkin ajatella, että meillä olisi yhteinen lapsi. Sen jälkeen en enää halunnutkaan olla vain vieraileva tähti, vaan vastuullinen isä ja ehkä jonkinlainen puolisokin.

Kun hänen vanhempansa hyväksyivät minut ja Mel lupasi minulle vuoteen, vessanpytyn ja suihkun, asuin hotellin sijaan hänen ja lasten kanssa kuukauden pienessä huoneessa vuoren rinteellä. Tammikuun lopussa lensin takaisin Thaimaahan. Siellä olin silloin, kun sain viestin, että kuukautisia ei ole tullut ja hän taitaa olla raskaana. Olin onnea täynnä, jonka jaoin ympäri maailmaa. Kuten myöhemmin syvän surunikin, kun DNA kertoi, etten voi olla isä. 

Muutaman päivän olin täysin eksyksissä ja etsin epätoivoisesti tietä valoon tai edes auringon pilkahdusta. Pimeyden alhosta minut nosti kolme, yli kuusikymmentävuotiasta henkilöä, joista vain yksi on minulle livetuttu. Naisista toinen asuu Singaporessa ja toinen Kanadassa, jotka molemmat sanoivat samantapaisesti. Että minuun sattuu sydämeni pohjassa saakka, sillä olin kohdistanut kaiken rakkauteni Melanieen ja syntymässä olevaan lapseen, joka sai nimekseen Jorma Goza Soini.

He neuvoivat, että ei ehkä ole hyvä, jos kaikki munat ovat samassa korissa, sillä sen rikkoutuessa, on vahinko sen mukainen. Ja neuvoivat, että olisi hyvä jättää rakkautta vähän varastoon tai kohdistaa sitä muihinkin. Näin rakkauteni ja välittämiseni sai pikku hiljaa järjelläni käsitettävän ja käsiteltävän muodon ja koon. 

Iso ja ehkä merkittävin apu oli kuitenkin yksinhuoltajaisä, joka sanoi, ettei ole varma onko hän kaikkien lastensa biologinen isä. Mutta lisäsi kasvattaneensa lapset, ne ovat hänen lapsiaan ja piste. Se kolahti sisälläni tosi syvälle ja ymmärsin, jälleen kerran itsekkäästä syystä, että vain sydämeni syvyyksistä lähtevä anteeksianto on itselleni oikea ratkaisu. Järjen tasolla tämän olen tiennyt kai iäti, eikä sydämessäni ole ollut tilaa rakkaudettomuudelle, katkeruudelle, vihalle eikä anteeksiantamattomuudelle. Halusin antaa Melanielle, joka pystyi vain toistamaan, että on tehnyt minua kohtan suuren synnin, koko sydämestäni anteeksi. 

Kun tuulien suunta muuttuu ja tähdet sen sallivat, aion mennä Melanien ja nyt viiden lapsen luokse. Tietoisena siitä, että Little Jormalla, Flora Maella, Lorrenella, Luisilla ja Arnie Maella on minut mukaan lukien ainakin neljä eri isää. Mutta tietoisena myös siitä, etten ehkä koskaan ole Melanien sydämen ainut tai suurin rakkaus, mutta olen ainut isä ja ylipäätään mies, joka rakastaa kaikkia hänen lapsiaan.