Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 261

Kun päätin auttaa pientä filippiiniläistä, pumpulikorvaista Luis-poikaa, tiesin tai oletan tienneeni mihin ryhdyn. Mutta maalia enkä sitä mitä siellä on, en tiennyt enkä tiedä. Lupasin lisäksi itselleni ja muillekin, että Luis tulee saamaan osan kirjassani.

Nyt hänellä on takana kaksi antibiottikuuria, oletettavasti yleislääkärin määräämänä ja korvat tai korva on entisenlainen. Rikki mikä rikki ja vasta tästä alkaa uusi taival Luisin kuulon hyväksi. Uusi siksi, että tälle tielle ei äidillä ole milloinkaan ollut varaa, koska kotona on oman lisäksi viisi yksinhuoltajaäidin lapsen suuta ruokittavana. Maanantaina Melanie menee varaamaan aikaa "specialist doctor to ear". Aion kulkea Lousin rinnalla ja tehdä parhaani. Jos korvat saadaan kuntoon, joutuu Luis antamaan minulle lupauksen, jota en saa häneltä kuin vilpittömästi rakastamalla ja välittämällä.

Kun aiemmin kirjoitin lapsen odotuksesta Melanien kanssa, toivoin tulevani isäksi. Kirjoitin etupäässä siihen kaikkeen liittyvästä suuresta onnestani ja ilosta, joita koin. Myöhemmin kirjoitin myös tuskastani, kun ilmeni, etten olekaan lapsen biologinen isä. Silloin laitoin tavoitteeksi, että kun saan tunteeni hallintaan, kerron myöhemmin myös mikä vei minut tähän omituiseen rakkauden ja välittämisen tarinaan.

En lähde penkomaan kirjaa taaksepäin mitä olen asiasta sanonut, joten jälleen kerran, toistoakin saattaa tulla. Olin jo kauan aiemmin hyväksynyt, etten koskaan tule olemaan ylipäätään yhdenkään lapsen biologinen isä. Näin saattaa ollakin, sillä rakkautta ja vanhempia vailla olevia lapsia on muutenkin kaikille halukkaille ja tarvitsijoille ympäri maailmaa yllin kyllin. Niitä on riittänyt minullekin pienestä intialaisesta Dwarkasta lähtien. Rakkauteni lapsiin ei ole vähentynyt, vaan päinvastoin. Ne ovat yksi elämäni tärkeimmistä palasista. 

Kaikki rakennelmani tältä osin kääntyi päälaelleen, kun chattimaailmassa kerran laitteeseeni tupsahti ugandalaisen naisen viesti. Hän oli Googlekääntäjän avulla penkonut mitä minusta on nettiin kirjoitettu. Sekä tullut tulokseen, että olisin sopiva nimenomaan hänen lapsensa isäksi, kun hän kirjoitti haluavansa sukuunsa valkoista verta. Tähän sanoin suht oitis, että okay, sopii minulle.

Se aukaisi elämässäni oven, jota en ole sen jälkeen sulkenut. Otin laboratoriotestit ja kyllä vain, lapsentekoaineeni oli käyttökelpoista. Sovin päivän milloin lennän Ugandan pääkaupunkiin, Kampalaan viemään oman annokseni ja osani lapsen tekoon. Olin luvannut, että lapsi on äidin eikä minulla ole häneen mitään oikeutta.

Siemennesteen toimittaminen postipakettina ei ollut Suomesta tapauksessani varsinkaan laillisesti mahdollista, joten löimme lukkoon päivän milloin lennän Afrikkaan. Kun päivä lähestyi, ei asiasta kuulunutkaan enää mitään. Mutta päivän mentyä ohi, sain anteeksipyyntöviestin ja useitakin. Tämä äitiyttä haaveileva, yönmusta nainen sanoi löytäneensä mielestään sopivamman amerikkalaisen miehen, muttei saanut sitä minulle kerrottua. Ehkä myöhemmin koin petetyksi tulleen aitoa vahingoniloa, sillä nainen ei ollut tullutkaan raskaaksi.

Uganda ja sinne suomalaisten ulkomaanapuna rakentama kanala ugandalaisille naisille jäi ainakin toistaiseksi muistoihin, mutta ajatus lapsesta jäi elämään mieleni sopukoille. Huomasin yhä useammin pohtivana, että jos ikäiseni tasavaltamme presidentti voi tulla isäksi, niin miksen minäkin. 



Ei kommentteja: