Väärien valintojen asiantuntija * 221

Kevään ja muuttolintujen tuloa Jokilaaksossa seuratessani on aikaa monenlaiseen pohtimiseen ja muisteluun. Usein ajattelen Merikonttikotiamme, jonka piti olla yhteisen ilta-auringon turvasatama Päivikselle ja minulle. Mutta toisin kävi ja nyt se on vain minun ja osin osaomistuskoira Niilon koti.

Oikeastaan ensimmäinen ajatus merikontista ylipäätään asuntona liittyi työhöni kodittomien keskuudessa. Olin osaltani luomassa kahtakin merkittävää, portaittaisen asumisen kokonaisuutta, jotka aidosti poistivat asunnottomuuden kovaa ydintä. Eivätkä ainoastaan siirtäneet sitä paikasta toiseen.

Itselleni se tarkoitti uutta ajattelua. Ei niin, että "mitä ne tarvii", vaan niin, että mitä itse haluaisin, jos minulla ei olisi paikkaa mihin pääni kallistaisin. Ymmärtääkseen oli elettevä mukana kodittoman arki. Kokonaisuuden luomiseen tarvittiin lisäksi rahaa ja hyviä, ennakkoluulottomia työtovereita, jota olivat valmiit sitoutumaan sydämellään.

Joskus asukkaan elo oli johonkin yhteisöön liian sopimatonta. Työntekijät voivat katkaista asumisen kuitenkin vain, jos oli osoittaa asukkaalle uusi osoite ja paikka, jossa voi yrittää uudella alulla. Jos ei paikkaa löytynyt, oli vaan sopeuduttava. Oli myös käsitettävä, että ihminen ei lakkaa olemasta, jos poistan hänet silmistäni. Joskus oli meno niin hulvatonta eikä asuminen onnistunut missään yhteisössä. Normaalissa kerrostalossa naapuritkin kärsivät liikaa häiriöstä, joten oli keksittävä jotain uutta. Tai oikeastaan vanha uudelleen.

Ymmärsin, että asunnottomuuden vähentäminen voi lähteä siitä, että asunnon tarvitsijan on muututtava. Mutta asunnottomuuden poistamisen lähtökohta se ei voi olla. Itse asiassa oli helppo ymmärtää, että jos meistä jokainen pystyisi ja haluaisi elää toisten laatimilla säännöillä, ei asunnottomia edes olisi. Kukaan ei kuitenkaan taivu kaikkeen, vaan joku asuu mieluummin kadulla kuin vaikkapa asuntolassa tai yömajassa.

Siihen ajatteluun istuivat täydellisesti mummon mökit, jotka olivat lähes tyystin kadonneet sieltä missä kodittomia on eniten. Asunnottomuutta ei olekaan koskaan ollut haja-asutusalueilla, vaan tiiviisti rakennetuissa taajamissa. Niinpä lähdin kehittämään ajatusta aidosti siirrettävästä mummonmökistä, jolle olisi helpompaa liikuteltavuutensa vuoksi saada myös sijoitus- tai rakennuslupakin. Näin syntyi koekäyttöön Merikonttikoti tai oikeastaan kaksikin.