Väärien valintojen asiantuntija * 213

Olin yhdessä vaiheessa pitkällä sillä tiellä millä en kiinny saati rakastu enää yhteenkään paikkaan. Vaan "kaiken kannan mukanani". Mutta toisin kävi. Jokilaakso on minulle rakkain paikka päällä maan, joka säilyy sydämessäni kunnes lunastan matkalippuni Tuonpuoleiseen.

Joten Jokilaaksossa varsinkin teen säätöjä, vaikka yritänkin päästä yhä enemmän eroon muiden ihmisten elämäntapoihin kajoamisesta. Ainakin silloin, jos he tekevät samoin kanssani. 

Silti teen paljon linjauksia mieleni valtakunnassa. Ehkä se näkyy eniten Soiniityntien kodissani, eräällä tavalla isäni ja äitini perinnössä. Mukana on valtava määrä tunnetta, muistoja ja elettyä elämää. Iloja, suruja, kyyneleitä, rakkaita öitä kodassa Päiviksen kanssa ja vaikka mitä.

Ehkä tärkeintä minulle on nykyisin itseni henkinen suojeleminen, etten menisi vallan rikki. Aivan oleellinen osa sitä on anteeksiantaminen. Vaikeinta se on, kun joku ei ymmärrä loukanneensa syvältä tai haluaa niin tehdä. Silloin on työn takana antaa aidosti anteeksi ja painaa asia sen jälkeen vain hiljaa sielun syvyyksiin.

Säätöjä teen lisäksi Osaomistuskoira Niilon vuoksi. Joka kevät pihassa olleen puupinon alta heräsi ja ryömi auringonottoon kyykäärme. Sitä varten minulla oli oma, erityinen haarakeppi. Sillä heitin kerran herra tai rouva Kyyn Purolampeen neljännen kerran puhuen toruvasti: "Koita nyt uskoa, ettet ui takaisin tälle rannalla. Sillä jossain vaiheessa saatan hermostua ja ottaa hengen pois." Viimeisen lentomatkan jälkeen se uikin vastarannalle. Tai ehkä se ymmärsi jo ensimmäisellä kerralla, mutta piti lentomatkoista. En tiedä, sillä en osaa käärmeen kieltä Paratiisin Eevan ja Aatamin lailla. 

Sitten sanoin Niilolle, joka katseli touhujani pää kallellaan, että eiköhän hävitetä lieron talvikoti. Poltin puut takassa ja kodassa makkaraa paistellen. Ajattelin, että ilman tätä operaatioita saattaisi joku päivä Niilolta lähteä henki, jos sekin innostuu käärmeen elämästä.

Asioilla on kuitenkin monta puolta. Yksi käärme poistaa reviiriltään ehkä 200 punkkia kesässä. Kyy syö pienjyrsijöitä, joita puutiaisen toukka tarvitsee ensimmäiseksi isäntäeläimekseen ja kasvaakseen täysimittaiseksi punkiksi. Toukka voi saada borreliabakteerin tai viruksen pienjyrsijästä jo ensimmäisellä veriaterialla. Pienjyrsijä vastaavasti voi kerralla kantaa arviolta 8-25 punkkia. Uroskyy taas ahmii kesäkaudella keskimäärin 6-11 myyrää. Yhteensä kyyn suuhun katoaa suven aikana vähintään kymmeniä, ellei satoja punkkeja. Ilman punkkilääkettä Niilo saakin Jokilaaksossa ihoonsa eräänkin punkin. 

Kasvit ovat olleet nyt jonkun vuoden yksi mieleni ykkösjutuista 8 hehtaarin pikkutilalla. Suojättömaalla, jolla kukaan ei nähnyt mitään järjellistä käyttöä. Paitsi tienpohjaksi, jotta olisi väylä ja voisi murskata vieressä olevan Rydybackan kallion. Pidän yhä enemmän lainsuojattomista mamukasveista ja eläimistä Jokilaaksossa. Sen lisäksi, että joku inhoaa tai suorastaan vihaa muualta Suomeen tulevia ihmisiä, jonka saivat aikoinaan kokea Karjalan evakotkin, on sama kohtalo joillakin kasvella ja eläimilläkin. Eikä inhoon tarvita aina mamutaustaakaan.