Väärien valintojen asiantuntija * 207

Yksikään rakkauksistani ei ole mennyt loppuun saakka kuten olen toivonut. Ajan patina on tehnyt niistä kuitenkin itselleni kaikessa surussaan hyvin kauniita elämäni tarinoita. Ainuttakaan en silti sanoisi vääräksi valinnaksi puolin enkä toisin. Kun en ole kyennyt rakastamaan enää läheltä, olen rakastanut niin kaukaa, että maljani on pysynyt pystyssä. Vaikka se on viimein ylitse vuotanutkin, yhtään koettua rakkautta en ole sydämestäni karkoittanut. 

Mieltä liikutti, kun Melai kaukana 9000 kilometrin päässä kertoi odottavansa lastani, joka syntymätodistukseen sai minut isäksi ja nimekseen Jorma Goza Soini.

Oli upeaa elää raskausaika ja lapsen syntymäkin täällä, kun en pandemian vuoksi päässyt Filippiineille. Sydän pakahtuen seurasin Little Jorman kasvua ja hän on nyt neljän kuukauden ikäinen. Lähes yhtä kauan puuhasin DNA testiä sinne kauas ja itselleni täällä Suomessa.

Kun sain tulokset, ne romahduttivat maailmani. En ole lapsen isä. Sen äitikin tuntien chattailun jälkeen myönsi. Joku voi ajatella, että minun ei tulisi tätä ylipäätään kertoa, mutta ajattelen toisin. Jos jaan asian toisen puolen julkisesti, pitää pystyä jakamaan toinenkin puoli. Suruni oli syvä ja olin yksinäisempi kuin koskaan elämässäni.

Tätä murhettani purin maailman ääriin, josta saamani avun avulla sain raahattua itseni kyynelvirrasta kuivalle maalle. Ja aloin etsiä mahdollisuuksia laittaa neuvojen mukaan munia useampaan koriin. Ajatellen samalla säästellä rakkauttani. Tämä kaikki auttoi minua antamaan Melanielle sydämeni syvyyksissä saakka anteeksi.

Somemaailman munakorien etsintämatkoilla törmäsin Pohjois-Thaimaassa hyvin alkeellisissa oloissa elävään, yli 50 vuotiaaseen naiseen, joka on jäänyt leskeksi 7 vuotta aiemmin. Itseasiassa tämän köyhän farmarin peltikodissa asuu lapset mukaan luettuna seitsemän saman sukupuolen edustajaa eikä ainuttakaan miestä tai edes poikaa.

Tämä farmarinainen ei osannut käytännössä sanaakaan englantia, vaan keskustelimme sähköisten sanakirjojen avulla. Ajattelin, että hänen ympärilläään ei hevin taida kaltaisiani onnenonkijoita pyöriä.

Olin väärässä, sillä kun aikamme olimme chattailleet, tupsahti lyhyt viesti minulle täysin vieraalla kielellä. Otin viestistä kopion ja jäin odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Vähän ajan kuluttua tuli pitempi tarina, jonka koppasin Googlen kääntäjään. Se paljastui hempeyttä täynnä olevaksi, turkinkieliseksi viestiksi sinne jonnekin. Olivat lähteneet farmaritytön tai naisen munat väärään koriin. Kun tätä kysyin, oli selityksenä, että hän opettelee kieliä ja tytär on ladannut niitä monia hänen puhelimeensa. Sitten hän sanoikin halunneensa kokeilla olenko mustasukkainen. 

Innostuin penkomaan hänen lähettämiä, lupauksia täynnä olevia viestejä. Joukossa oli sydän- ja kukkakimppukuvia, joiden nyt huomasin olevan turkkilaista alkuperää. Hempeyden kierrätystä siis. Turkkilaiselta mieheltä hänelle ja häneltä minulle. Tai ehkä useammaltakin, sillä Facekavereista löytyi useampikin kyseisen maan kansalainen.