Väärien valintojen asiantuntija * 206

Taidanpa viivähtää sivun tai useammankin rakkaudessa, kun tuli mieleen yön aikana englantilainen mies, joka hyppäsi korkean condon parvekkeelta Pattayalla juuri siksi koska ei ollutkaan nuoren naisen rakkauden ainut kohde. Sitä paitsi olenhan kirjassani pomppinut aiemminkin vailla sen suurempaa logiikkaa, joten miksei väliin sovi rakkauttakin suruineen. 

Oli mielenkiintoista huomata sosiaalisessa mediassa jokunen suomalainen nainen sekä mies, jotka mielestään tiesivät sydämeni liikkeet itseäni paremmin. Ja voihan niin ollakin, sillä rakkauksissani on ollut hyvin vähän sijaa järjellä, tunteille sitäkin enemmän. Silloin ei voi kylläkään järjellä juuri ymmärtää yhtään enempää kuin miestäkään, joka on mustasukkaisuuksissa tappanut vaimonsa ja lastensa äidin. 

Jäi mieleen varsinkin yksi itseäni kylmempi kirpale, joka selitteleli viisauttaan asioistani sillä, että koska purin julkisesti surujani ja vuodatin, kuten hän sanoi krokotiilin kyyneleitä, silloin pitää kestää arvosteluakin. Kestänkin paremmin kuin moni arvaakaan. Tästä asioistani tietävästä kuitenkin ajattelin, että krokotiilin kyyneleiden lisäksi on kyyneleitä ja kyyn eleitä. Nämä olivat minulle viimeksi mainittuja.

Kun ei Jokilaaksossa ole keskustelukumppaneita, vaan vain eläimet kuuntelemassa, etsin ymmärrystä maailmalta samalla englantia opetellen. En tiedä miten on muiden kulkijoiden laita, mutta minua on eniten auttanut lähes ikäiseni nainen Kanadasta, joka sanoi, että jos munat ovat yhdessä korissa, on hintakin sen mukainen, kun tulee haaveri.

Ei silti mennyt heti jakeluun syvimmät nyanssit viisaudesta. Lisää valoa antoi toinen, saman ikäluokan nainen Singaporesta sanoessaan, että ehkä ei pitäisi rakastaa ketään sataprosenttisesti vaan jättää rakkautta varastoon tai käyttää sitä toisiin kohteisiin. Silloin ei kaikki romahda, jos ja kun joku pettää.

Nyt meni ymmärrykseen, vaikkei se olekaan minun tieni. Rakkaus on antanut elämässäni eniten ja vienyt eniten. Joten jatkan valitsemallani tiellä mustavalkoisesti kuten juodessanikin. Reipas vuosikymmen kaikki tai ei mitään, se on polkuni. Jatkossakin suren täysillä ja iloitsen täysillä, vaikka se onkin viedä välillä lopunkin järjen.