Piti myös oppia, että aikatauluista viis. Oli oltava tyytyväinen, kun ja jos tekijät ilmestyivät aamuisin töihin. Suomessa ollessamme meillä oli Pattayalla "luottomies", joka raportoi edistymisestä. Yhtenä aamuna hän chattasi, että ei näy enää porukkaa byggalla, pankki lienee ottanut kaiken haltuunsa. Maailmamme romahti. Seuraava päivänä hän chattasi: "Sorry hätiköinti, eilinen olikin thaimaalainen juhla- ja vapaapäivä." Ja minä ajattelin, että mihin tarvitsisin vihamiehiä tai muita inhokkeja, kun ystävätkin ovat tuollaisia.
Toinen oli milloin myytäessä kohteen ilmoitettiin olevan valmis. Toinen taas oli tasan vuoden kuluttua luvatusta valmistumispäivästä. Silloin lähtisivät viivästyssakot kilisemään tyhjänä ammottavaan rahapussiimme. Tämänkin myyntitavan käsitin. Oli tietenkin helpompaa myydä kohdetta, jos sen sanoo valmistuvan kolmen vuoden sijaan vuotta aiemmin. Mutta täsmälleen sakkojen alkamispäivänä, saimme avaimen uuteen Thaikotiimme ja muutimme ensimmäisten joukossa keskelle isoa rakennustyömaata.
Taisin tehdä tämänkin muuton yksin Päivin ollessa Suomessa. Jonkun kerran pohdimme mitä teemme vanhan kotimme muutaman vuoden vanhoille kalusteille, sillä uuden asunnon olimme ostaneet kalustettuna. Eikä niitä muuten myytykään. Koska Seuralla oli vuokra-aikaa vielä jäljellä, päätimme lahjoittaa kalut yhteiselle yhdistyksellemme. Ehkä itsekkäästi ajattelin ne kiitoksen arvoisiksi. Olin tässä väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti