Jäsenistö halusi joka tapauksessa omat tilat, joiden hankkimiseen ei ollut rahaa. Se karsi mahdollisuuksista 99 %. Jäljelle jäi 1 % Juha Timosen ja hänen yrityksensä Siam Oriental Ltd:n muodossa. Joka tarkoitti, että tilat oli hankittava hänen rakennuttamasta kohteesta. Jäsenistö käsitteli mahdollista ostoa ainakin kahdessa vuosikokouksessa eikä muutamaa mutinaa lukuunottamatta ollut juuri kuin hankkeen takana olevia.
Niinpä Seura laittoi kyntensä ja tyhjät kätensä kerrostalon alakerran rakentamisen alkuun pääsemässä oleviin tiloihin, joihin voitiin tehdä haluamamme muutokset. Siinä vaiheessa oli mukana vielä paljon innokasta väkeä, jonka johdosta teimme ehkä ensimmäisen, mielestäni suuren virhearvioinnin.
Alun alkujaankin oli tarkoitus, että Suomessa toimestani rekisteröity Seura ei omista tiloja. Vaan sitä varten perustettiin thaimaalainen yritys, jonka osakkaiksi pyrittiin saamaan mahdollisimman moni yhdistyksen jäsen, muu henkilö tai yhteisö. Tilojen kauppahinta jaettiin noin 100 euron osakkuuksiin. Osakekirjoja kauppasimme ja tarjosimme monella tavalla. Meidänkin pieni yhdistyksemme Elämän rähden ry. osti kaksi osaketta, joilla sai muun muassa katolla sijaitsevan allasosaston ja saunan ilmaisen käyttöoikeuden. Unelma oli, että jäsenistö omistaa tilat ja Pattaya Suomi-Seura on vuokralainen. Koska Seura oli rekisteröity juridiseksi toimijaksi, se sitoutui ostamaan tai ottamaan muulla tavoin hallintaansa myymättä jääneet 100 euron osakkeet.
Jäsenistön halukkuus kantaa vastuuta osakkuuden muodossa hiipui lähes olemattomiin, joten Seura jäi kohtuuttoman velkataakan ikeeseen. Toisaalta tämän ymmärrän ja toisaalta en. Ehkä eniten siksi, koska oletan, ettei osakkeen tai useamman ostaneita ole kyetty merkitsemään virallisesti osakerekisteriin vuosienkaan jälkeen. Miksi lähteä laittamaan rahojaan johonkin sellaiseen, hyväänkään hankkeeseen mikä ei ehkä milloinkaan näytä siltä miltä piti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti