Väärien valintojen asiantuntija * 198

Neljännen kerroksen Thaikotimme makuuhuoneessa ei ollut ikkunaa eikä juuri muutakaan valoaukkoa. Ovessa oli vain pienen pieni hyttysverkollinen luukku. Silti en kokenut huononakaan yönä nukkuvani ikkunattomassa kopissa, vaan se oli meidän rakas makuuhuoneemme.

Muitakin eläimiä kolibrien lisäksi asui kanssamme. Gekkoliskoja vilisti siellä täällä ja minun piti oikein lukea niiden elämästä ennen kuin hyväksyin ne ja opin lopulta pitämäänkin. Ne nimittäin söivät nälkäänsä kodissamme asuvia muita pieniä vipeltäjiä. Joskus jännäsimme vuoteen yläpuolella katossa olevaa gekkoa, että putoaako se päällemme vai ei. 

Oma lukunsa olivat moskiitot ja muut samankokoiset kiusantekijät, jotka aiheuttivat ihon kutinaa ja joskus paukamiakin. Niidenkin kanssa opin tulemaan juttuun, kun huomasin kutinan kestävän itselläni maksimissaan puoli tuntia.

Mutta vaikka asuimme neljännessä kerroksessa, pyrki sinne sellaistakin väkeä, joiden kanssa en aikonut jakaa kotiamme. Sillä kun kerran olin menossa toilettiin, huomasin jotain yövalon valokeilassa vilahtavan jaloissa. Selvisi, että se oli rotta, joita Thaimaassa riittää syötäväksi asti.

Seuraavana päivänä ostin luukullisen, pienen häkin ja sadan litran vesisaavin, joista viritin ansan. Yöllä heräsin joka kerta, kun pyydys laukesi. Upotin rotan häkkeineen ostamaani vesisaaviin ja aamulla vedin saaviin hukkuneen vainajan vessanpöntöstä alas. Kaikkiaan pyydystin näitä, kai kaikkien inhokkeja ainakin kymmenen.

Loppuaikoina muutin käytäntöä, josta en kertonut Päiviksellekään. Ajattelin, että mitä minä noitakaan tappamaan, sillä eivät ne siihen lopu. Joten kun häkin luukku kilahti, kippasin rotan elävänä pyttyyn ja pistin kannen kiinni. Sitten vetäisin vettä pari kertaa perään ja toivotin hyvää matkaa minne se sitten päätyikään.

Thaimaassa, kuten monessa muussakin maassa, on jätehuolto paljon Suomea perässä. Se tarjoaa monelle eläimelle toinen toistaan parempia lounaspöytiä, joista rottien lisäksi esimerkiksi koirat vailla ihmiskotia saavat osansa.