Olimme Pattaya Suomi-Seurassa rivijäseninä ja myöhemmin hallituksessakin. Minäkin kai sen historian yhtenä pitkäaikaisemmista varapuheenjohtajista. Soi Welcomilla sijaitsevat toimitilat olivat jäämässä pieniksi ja yhdistykselle tarjoutui mahdollisuus vuokrata vierestä uutta tilaa neljä, hissitöntä kerrosta. Joten piti saada vastuunkantajia uudessa muodossa, sillä jäsenistö ei nousisi portaita ylimpiin kerrokseen, vaan tarjottavat palvelut oli oltava lähempänä katutasoa. Niitä tiloja taas ei voinut viereiseltä hotellilta vuokrata erikseen, vaan oli otettatava kaikki tai ei mitään.
Niinpä puheenjohtaja järjesti mahdollisten, uusien tilojen näytön, jos joku tulisi mukaan kantamaan vastuuta ja ottaisi niistä osan käyttöönsä. Siellä silmäilin minäkin muiden joukossa varsinkin ylintä kerrosta ja sen yläpuolella olevaa kattoterassia. Moni muukin tuumaili osaltaan, mutta vain tuumaili. Kun ei valmista näyttänyt tulevan, kysyin Ristolta mikä olisi Seuran kannalta hyvä ratkaisu. Tähän hän, että jos joku vuokraisi aina koko kerroksen vähintään vuodeksi.
Siinä paikassa ojensin käteni ja sanoin, että sovittu. Niihin tiloihin teimme ensimmäisen Thaikotimme. Kun Päivi oli aiemmin valmistanut meille kodin Pessiin, kun palasin sairaalasta, tein nyt saman vastaavasti hänelle. Suomeen chattasin, että nyt on meikkilaukulle paikka.
Meillä oli parvekkeen "apinakeinujemme" välissä ikuiset jouluvalot, vaikka ei ollut joulusta tietoakaan. Kun kerran tulimme jonkun päivän reissusta, oli valojen johtoon tehnyt erakkokolibri pariskunta pesän, johon haudonnan jälkeen syntyivät myös lintulapset. Näin parvekkeelle tuli käyttöajat ja vuorot. Kun jompi kumpi vanhemmista ilmestyi kaiteen reunalle suu täynnä lastenruokaa, siirryimme sisään siksi aikaa, että perhe tuli ruokittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti