Väärien valintojen asiantuntija * 195

Jos oli Kolumbiaan mennessä elo ja olo perillä arvoitus, niin sitä se oli myös Thaimaan Pattayalla. Suurin yksittäinen vaikuttaja, että sinne lähdin, taisi olla Raimo Perälahti, joka kehui paikkaa kovasti. Minulla oli tiedossa vain hänen reissunsa aikaisen vuokraemännän yhteystiedot. Tältä ystävälliseltä, paikalliselta rouvalta vuokrasin condosta kodin näkemättä ja maksoinkin etukäteen. Muuten se oli kielitaidottoman hyppy monelta osin uuteen ja tuntemattomaan. 

Kaupanpäällisiksi sain vuokraemännältä koko ajaksi skootterin käyttööni. Kun olin ajanut ensimmäisellä kerralla muutaman sata metriä, pysähdyin pää pyörällä ja ajattelin, että koskaan en osaa takaisin. Niin häkellyttävää oli kaksipyöräisellä vasemmanpuoleinen liikenne ja ihmisten määrä. Mutta niin vaan reviirini kasvoi hiljalleen enkä enää Thaimaassa hevin eksy, vaikka usein on etsittävä koordinaatteja milloin missäkin ja milläkin tavalla.

Condo on kerrostalo, täynnä kalustettuja osakehuoneistoja, joista osaa voi vuokrata oikeastaan kuinka pitkäksi aikaa tahansa. Joillekin siinäkin oli reviiriä tarpeeksi, sillä joku ei selviä lomansa tai matkansa aikana juuri alakerran tyttöbaaria kauemmas.

Muistan erään itseäni iäkkäämmän, yksinäisen miehen, joka joi joka päivä alakerran baarissa kunnes nukahti. Sen jälkeen tytöt kantoivat hänet omaan asuntoon, riisuivat ja peittelivät. Tultiin hyvin juttuun ja tarinoitiin paljon. Hän sanoi ottavansa aamuisin tallelokerosta vain sen verran rahaa kuin saa sinä päivänä kuluakin. Jos jotain oli aamulla taskussa, hän ajatteli jonkun menneen pieleen, sillä kuvioon kuului, että tytöt tyhjentävät taskut kantopalkaksi ja muuksi palkkioksi. 

Rannat ovat upeita ja mitä kauemmas menee suurista kaupungeista, sitä kirkkaampaa on vesi. Pattayan rantojen yhteispituus on yli 10 kilometiä. Kun on korkean sesongin aika, on varjoilla suojattuja rantatuoleja varmasti 100 000. Joukossa on myös suomalaisten suosimia paikkoja. On Lemminkäisten rantaa lippuineen, on Raittiiden ja Savolaisten rantaa, on Kolmekolmosta ja mitä kaikkea lieneekään.

Kun niistä yhdessä istuin jalkoja Siaminlahdessa uittaen, pohdin elämääni. Kaksi asiaa oli varmaa. Nettotuloni olivat pienenemässä melko tasan puolella. Mutta vaikka yritin kuinka ajatella kielteisesti, toinen fakta oli, että koin saaneeni tuplaten lisää elämänlaatua.

En ole koskaan saanut selvyyttä mikä saa ihmisen juoksemaan rahan ja tarpeettoman krääsän perässä vuosikymmenestä toiseen hullun lailla. Vaikka osa aivoista sanoo koko ajan, että onni ei löydy sieltä. Eikä edes mielenrauha. Samassa oravanpyörässä vietin itsekin yli puolet elämästäni. Luulen edelleen, että ilman isäni kuolinvuoteella löytämääni viisautta, olisin kuollut työsorvin ääreen. Eikä se ole edes huono vaihtoehto, vaan varsin helppo tapa kokea olevansa tarpeellinen.