Väärien valintojen asiantuntija * 194

Takana oli ensimmäinen leppoistamisjakso ja edessä ensimmäinen työjakso ilman mitään statusta saati tekemistä. En osannut sitä mitenkään surkutella varsinkaan alussa, kunhan odottelin seuraavaa kuuden viikon uutta vapaajaksoa jossakin. Vaikka minulla oli työpaikka, ei minulla ollut työpaikkaa eikä mitään tekemistä. Kunhan kiertelin eri toimipisteissä ja ihmettelin. Kun jälkeeni kävi lyhyessä ajassa puolen tusinaa toimitusjohtajaa koittamassa onneaan, olen siitäkin oppinut jotain. Jos ei oivalla mitä pitäisi itse operatiivisena johtajana tehdä, niin kuinka tekemistä voisi keksiä vanhalle veturillekaan. 

Ensi kosketus Thaimaahan oli Päivillä ja minulla, kun seurasimme Tapaninpäivän tsunamin uutisia ja tuhoja. Se kosketti suomalaisiakin syvältä, sillä hyökyaalto vei muun muassa loistavan muusikon, Aki Sirkesalon perheineen. Ja laittoi Sauli Niinistön kiipeämään sähköpylvääseen pakoon veden voimaa.

Samoihin aikoihin pohdimme koto-Suomessa tekisimmekö matkan jonnekin. Tsunamiuutisista jäi mieleen, olisiko ollut peräti kuningas, joka sanoi, että emme kaipaa niinkään valtioiden apua, sillä naapurimaat ovat kärsineet vielä enemmän. Sen sijaan hän toivotti kolmannen sektorin tervetulleeksi, Punaisen Ristin ja niin edelleen.

Sitten haastateltiin paikallisia, jotka olivat menettäneet kaiken: elinkeinon, kodin ja läheisiä. Silti heillä oli vain yksi toive, "tulkaa takaisin". Eniten Thaimaassa kärsivätkin ne, joiden leipä oli turismissa. Samoihin aikoihin oli jossakin päin muuta maailmaa sateet ja tulva vieneet myös paljon. Heitäkin haastateltiin ja kontrasti oli valtava. Siellä oli itku ja hammasten kiristys. Syyttävät sormet osoittivat kotikaupunkia ja -valtioita. Aivan toisin kuin Thaimaassa. 

Silloin päätimme, että Phuketiin ja Khao Lakiin mennään ensimmäisellä lennolla, kun sinne pääsee. Kolmeksi viikoksi vuokrasimme kaksi skootteria, joilla kiertelimme tuhoalueita. Mukana oli vaatimaton avustuspussi, josta annoimme välillä vähän rahaa kotinsa, myyntikojunsa tai kalastusveneen menettäneille. Tuntui hyvältä, kun voimme kantaa pienen kortemme uusiin kekoihin tulvaveden viemien tilalle. Maa ja sen ihmiset lumosivat meidät ja sinne suuntasin myös seuraavalla eläkejaksolla.