Väärien valintojen asiantuntija * 188

Kun tulin sairaalasta Päivin meille tekemään uuteen kotiin, olin suunnattoman kiitollinen kaikesta elämässäni ja saamastani jatkoajasta. Yhä useammin mieleen kuitenkin nousi, että tässä ja nyt on minun tehtävä isoja päätöksiä. Eikä kuten isäni, joka Kiljavan sairaalan kuolinvuoteella sanoi toivoneensa toisenlaisia eläkepäiviä. Sitten hän huokaisi lähes viimeisinä sanoinaan perheelleen, että koittakaa pärjätä ja pienen ajan jälkeen hän lähti sinne, missä aikaa ei ole. 

Kuolema, mutta myös elämä on monin tavoin ihmistä suurempaa. Mitä kauemmin tai enemmän on erosta rakkaista, sitä rakkaammaksi he kaikki ovat tulleet, poikkeuksetta. Johtuneeko siitä, että sydämessäni ei ole tilaa saati huonetta vihalle eikä katkeruudelle. Lisäksi koko ihmiskunta on joutunut kouluun, jonka nimi on Covid-19:n tuoma pandemia. Luulen, että se elämän oppilaitoksena muuttaa kaikkia pysyvästi, jotka ymmärtävät päivien rajallisuuden. Sen sijaan en tiedä sen vaikutuksesta niihin, jotka bailaavat kuten ennenkin pohtimatta huomisen murheita. 

Coronankin lisäämässä yksinäisyydessä tämä kaikki on ahdistavaa ja on haikeaa muistella tekemiäni vääriltä tai oikeilta tuntuneita valintoja. Ajattelen, että jos minulla ei olisi ollut avioliittoja ja eroja, en koskaan olisi lähtenyt Filippiineille "lapsentekomatkalle". Sinne on kirjassani kuitenkin vielä pitkä matka, sillä jäljellä oli monta, onnellista vuotta Päivin kanssa. Ne kaikki olivat meillä molemmilla hyvin työn täyteisiä, sillä asuimme edelleen työpaikalla.

Jotain minun täytyi kuitenkin valita toisin, sillä isälle ja itselleni annettu lupaus erilaisesta eläketiestä oli lunastettava. Sinällään päätös oli helppo, kun hallitukseni sen nurkumatta hyväksyi. Mutta löytää sen jälkeen elämä, jonka pääsisältö ei ole enää hektinen työ, ei ole ollut helppoa. 

Monesti olen toivonut, että jokin asia itselläni olisi lopullisessa muodossaan. Näin ei ole oikeastaan koskaan ollut. Ehkä ei milloinkaan olekaan ja säilyn oman tieni tutkimusmatkailijana loppuun saakka. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että uuden hiekkalaatikon etsiminen leluilleni saisi riittää. Toisaalta karuudessaan ja realismissaan elämän viisaus "jokaisen synkän pilven takana on uusi synkkä pilvi" on totta. Siinä on myös toivon ja ikuisuuden viesti. Sillä se on arki, missä elämme. Valitsemmepa kuinka tahansa.