Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 9. helmikuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 187

Olen aina ollut huono pitämään kesä- ja muitakin lomia. Siihen on monia syitä. Ehkä ylevimmät syntyivät siksi, että rakastin työtäni. Sitäkin viljelin usein, että elämästä ei pääse lomille. Jos siitä ylipäätään pitää minnekään edes päästä. Ennemmin tai myöhemmin elämä on ohi meltä kaikilta muutenkin. Toki on hyväksi päästä ja päästää irti joskus arjen rutiineista.

Vähemmän ylevää oli tehdä tai luulla itseään korvaamattomaksi. Näin kuitenkin ajattelin koko päihdetyöni ajan. Sittemmin olen tyytynyt olemaan ainutlaatuisen ainutlaatuinen, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässäkin, kuten me kaikki. Repaleista itsetuntoani hiveli, kun poissaolon jälkeen koin työpaikalla vähän kaiken menneen huonolle tolalle. Huomattavasti kipeämpää oli viikkojen poissaolon jälkeen kuulla työtoverilta: "Ai jaa, sä oot ollu jossain poissa, Ei me oo huomattu lainkaan. Kaikki on ihan jees."

Varsinkin Päivin kanssa harrastimme matkailua moninkin tavoin. Lentäen, junilla, linja-autoilla, veneellä, telttaillen, polkupyörillä, skoottereilla, moottorikelkoilla, henkilö- ja matkailuautoilla ja mitä kaikkia reissuvälineitä ja yöpymistapoja vuosiimme mahtuikaan.

Yhteisen matkailuauton hankinnan voisi hieman nostalgisesti ajatella näinkin: Hetkiä vietimme yhdessä milloin missäkin. Jossain vaiheessa visioimme, että jos kerran yhteistä tulevaisuutta tehdään, niin ehkä olisi mukava asuakin yhdessä. Että hankitaanko vuokrakoti tai otetaanko velkaa ja hankitaan oma koti. Eräänä aamuna taisin jatkaa aiheesta, että entäpä jos otetaan paljon velkaa ja ostetaan jotain missä ei ole mitään järkeä.

Ja niin hankimme kodin hintaisen, uuden matkailuauton. Siitä tuli Matkakotimme, jota maksoimme lähes vuosikymmenen. Rekisterinumeroksi ostin IN-105, jonka voi lukea vilkkaalla mielikuvituksella SOINI. Unelmamme oli asua siinä elämän ilta-auringossa jossain Välimeren rantamaisemissa. Pisin yhteinen reissu oli yli 12000 kilometriä läpi Euroopan ja yli Turkin vuorten Alanyan rannikolle. Päivi ajoi lähes koko matkan, ja minä luin karttaa vieressä. 

Avioeromme rikkoi paljon. Mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin avioliittomme jatkuminen. Eromme myötä meni sydämeni lisäksi paljon muutakin rikki. Yhdet kipeimmät pirstaleet itselleni jäi kaikista niistä unelmista, jotka liittyivät yhteiseen vanhuuteen Päiviksen kanssa.


Ei kommentteja: