Tässä järki ja raha tulivat yllättävältä taholta. Kohteen sisäpihalla sijaitsi nimittäin Eero Lehden omistama Taloustutkimus Oy, joka oli ryyppyvuosinani tovin minunkin työpaikkani Suomen Gallup Oy:n rinnalla. Joka tapauksessa neuvottelut katkesivat välittäjän kanssa aivan yllättäen. Selvisi, että Eero Lehti oli niin sanotusti vetänyt välistä ja osti kohteemme riihikuivalla rahalla. Turvatakseen Taloustutkimuksen työntekijöilleen turvalliset työmatkat, sanottiin julkisuuteenkin päätyneissä perusteluissa.
Hiertävä kivi on päättäjien sekä vastuunkantokykyisten ja -haluisten vaikuttajatahojen kesken kiertävä ja mieltä hiertämään tarkoitettu muistutus. Nyt vedottiin Lehden vastuuseen niin kansanedustajana kuin yrittäjänä. Kansanedustajana hän on ollut hyväksymässä valtakunnallista asunnottomuusohjelmaa ja on sitoutunut siihen. Lehteä haluttiin muistuttaa Hiertävällä kivellä, koska hänen omistamansa Taloustutkimus Oy osti viime vuonna asunnottomien tukiasuntolaksi suunnitellun teollisuuskiinteistön Mäkelänkatu 56:sta Helsingin Vallilassa. Kaupan seurauksena Sininauhasäätiön kiinteistöön aikoma tukiasuntola 50:lle pitkäaikaisasunnottomalle ei toteutunut."
Tästä kehkeytyi sinällään jälkeenpäin ajateltuna mukava kolmen neuvoksen sanan säilällä käymä mittelö, talousneuvos Lehden, tuusulalaisen sosiaalineuvoksen Antti Honkosen ja minun kesken. Antti oli johtavia puuhahenkilöitä Asunnottomien yön tiimoilta. Siihen liittyi vuosittain jaettava Hiertävä kivi, usein jollekin yhteiskunnan vaikuttajalle. Kiven oli aiemmin saanut Jan Vapaavuori ja nyt oli Eeron Lehden vuoro saada "kiertopalkinto" mieleen ja kenkään hiertämään tekemisistä tai tekemättä jätetyistä.
Kun päivä lähestyi, joku hänen hovistaan otti yhteyttä, että Eero Lehti on estynyt tulemaan tilaisuuteen ottamaan kiveä vastaan. Vastasin kysymyksellä, että tahtooko herra kansanedustaja sitten Hesariin uutisen ilman häntä, sillä vieläkin nurjempi julkisuus on taattu? Niin merkittävä valtakunnallinen Asunnottomien yön tapahtuma oli ja on yhä.
Koko tarinassa oli aimo annos tunnetta ja sopivasti henkilökohtaisuuttakin, josta ei kenellekään jäänyt mitään hampaankoloon. Muistelen Päivi Strandénin tehneen myöhemmin Eero Lehdestä myönteisen jutunkin Uusi Toivo lehteen, sillä Eero tekee edelleen merkittävää hyväntekeväisyystyötä, vaikka alan miehet ja naiset eivät sydämessä kovin korkeassa kurssissa olleetkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti