Väärien valintojen asiantuntija * 184

Päivi Strandénin muutaman sivun artikkeli elämästäni hiuskarvan varassa julkaistiin Uusi Toivo- lehdessä 2007. Siihen kirjoitin loppusanat: "Kun näitä päätössanoja kirjoitan, on sydäninfarktista kulunut lähes vuosi ja koen voivani fyysisesti paremmin kuin koskaan. Olenkin sanonut usein jälkeenpäin, että siunattu sepelvaltimotauti.

Kokemuksenakin tämä on ollut ylivertainen. Kun aikoinaan join käytännössä päivittäin, totesin usein, että minähän voin lopettaa, jos juominen käy liikaa hengen päälle. Näin myös tapahtui. Tosin sadannen lopettamispäätöksen ja muutaman sairaalareissun jälkeen.

Tapahtunut karsi omavoimaisuuteni erinomaisella tavalla, sillä sairaalavuoteella tiliä tehdessäni havahduin todellisuuteen, että hyvänen aika, minullehan voi tapahtua jotakin, jolle en voi mitään. Kaikista kovin juttu kuitenkin oli havaita kuinka paljon joku voi minusta välittää, rakastaa."

Koska kirjoitan kirjaani nettiinkin päivittäin, saan silloin tällöin palautetta, joista olen kiitollinen ja jotka joskus pysäyttävät pohtimaan: "Paljon pelkkiä nimiä, joista näkee, että kyseessä on yksityinen ja hyvin henkilökohtainen päiväkirja. Teksti ilman lukijoita on pelkkä merkkijono. Pelkkä nimien luetteleminen ei tee tekstistä kirjaa."

Tottahan annettu palaute on, mutta en kirjoita saadakseni lukijoita saati kosiakseni heitä. Aiemmin mainitsin, että kirjoitan vain yhdelle, sillä hetkellä syntymättömälle pojalleni, jonka syntymisen ilon jaoin tapahtumahetkellä näillä sivuilla. Nyt olen menettänyt ainoan, tärkeän lukijani. Miksi näin kävi, senkin vielä kirjoitan.

Toinen syy miksi kirjoitan on, että koska itselläni on aikaa eikä uutta elämässäni tapahdu entisellä vauhdilla, elän elettyä uudelleen. Elää omaa elämää uudestaan, on osoittautunut raskaaksi ja mielenkiintoiseksi matkaksi. Itken, suren menettämääni ja naurankin välillä. Sekä puhun lintulaudan linnuille, metsän puille ja kasvien kerrostalon asukkaille.