Väärien valintojen asiantuntija * 182

Huone kaksi, ikkunapaikka. Talon ylimmästä kerroksesta on upeat näköalat pimeälläkin. Merinäköala, hoitaja lupasi. Kolmen hengen huoneessa on suulas, vanhempi mies. Kolmas paikka on tyhjä. Täällä on vierailuajat, päinvastoin kuin ensiavussa ja sydänvalvomossa. Osaston hoitaja lupaa, että voin viipyä vielä, vaikka kello alkaakin olla 19.

Epävarma lähihoitajaharjoittelija tulee kysymään Jormaksen ruokatoiveita. Tarjolla on toiveiden tynnyri. Haluatko teen kanssa hunajaa? Tummaa vai vaaleaa leipää? Velli vai puuro?

Lähden pimeään ja sateiseen iltaan. Avaan puhelimen. Kauko on jättänyt viestin vastaajaan. Pentti on kuollut. Sydän petti. Nukun taas vain lyhyet yöunet, vaikka Jorman tilanne tuntuukin jo vakaammalta. Teen aamuyöstä töitä, vastailen muutamaan Jorman saamaan sähköpostiin ja kerron samalla, miksi vastaukset tulevat minulta.

Soitan puoli kahdeksan aikaan Jorman pöytäpuhelimeen. Yö on sujunut hyvin. Kerron sopineeni Markon kanssa illalla, että hän ja Päivi tulevat vierailuajan alkuun klo 13 aikoihin. Minä käyn kirjamessuilla, jonne saimme Katjalta liput ja tulen sieltä vähän myöhemmin sairaalaan.

Sairaalan ala-aulassa törmään Aarneen, Päivi ja Marko ovat hakemassa kanttiinista kahvia. Menen hissillä ylös. Jorma odottaa osaston käytävällä vieressään Kristian, joka piirtelee keskittyneenä. Jorman ei vielä annettu lähteä osastoa pitemmälle.

Päivi ja Marko lähtevät. Aarnelle Jorma valittaa sitä samaa, ettei organisaatio suinkaan hänen poissaolostaan kärsi. Muutakin sentään puhutaan. Taitavat sopia, että alkavat käymään yhdessä uimassa viikoittain. Aarne jo käy. Aarne ja Kristian lähtevät. Elsi on tullut hakemaan.

Jaksan kuuteen asti haukotellen. Jorma patistaa minua lähtemään ja vannottaa, että soitan Umalle samat terveiset kuin Aarnellekin on kerrottu, ja Timolle myös. Näin teen. Yöni oli jo hieman parempi. Heräsin silti varhain ja käänsin kelloa. Yökö on pitempi vai alkava päivä, kun siirrytään talviaikaan? Soitin Jormalle, odotteli aamupalaa, joka sunnuntaina jaettiin myöhemmin kuin muina aamuina. Yö oli mennyt hyvin. Kaikki kuulosti olevan kunnossa.

Ajoin skootterin Mäkelänkadulle talvisäilytykseen ja kiertelin samalla paikkoja. Allasosaston saunalla oli taas kuljettu, likaisia kengänjälkiä oli vaikka kuinka. Kaapissa ollut kahvipaketti oli huvennut lähes puoleen, Digestive-keksit olivat myös menneet parempiin suihin. Suututti ja mietin onko syytä mainita tästä Jormalle. Ovatko tämäntapaiset viestit pahaksi toipujalle. Kerroin kuitenkin, kun menin sairaalaan yhden jälkeen. Jorma kehotti vaatimaan vastaavalta mestarilta, että sotkut siivotaan. Myös meidän tulevien asuintilojemme valmistumista pitää hoputtaa, siivottava on sielläkin.