Väärien valintojen asiantuntija * 181

Sydänvalvomossa on akuuttipotilas (akuutimpi kuin muut). Hänelle tehtävät toimenpiteet vaativat pitkään koko henkilökunnan huomion. Tällä osastolla ei ole aikaa rupatteluun, mutta silti näyttää, että jokainen saa riittävästi aikaa ja ennen kaikkea ystävällistä kohtelua. Tehokkuus ja tekniikka eivät ole syrjäyttäneet inhimillisyyttä.

Alan itsekin olla väsyksissä. Yhdeksän aikoihin lähden, avaan taas puhelimen ja laitan tekstiviestin Päiville, Markolle ja Liisalle. Kerron, että pallolaajennuksen teko onnistui. Ohitusleikkausta ei tarvita.

Sydänvalvomon akuuteimmalla potilaalla oli vanha, mustaan jakkupukuun pukeutunut vaimo paikalla. Mietin, mitähän ajatuksia pienen ja hauraannäköisen vaimon päässä risteilee. Huoli puolisosta kuten minullakin, huoli tulevaisuudesta, jota vanhalla pariskunnalla kenties ei muutenkaan olisi pitkään jäljellä? Pelko yksinäisyydestä?

Avaan telkkarin. Runoraadin runot ja niiden väliin heitettävät arvostelut katoavat jonnekin, kun vaivun yhä syvempään uneen. Herään sen verran, että saan painettua kaukosäätimestä television sammuksiin. Unta jatkuu kolmeen saakka, jolloin ahdistus ja pelko palaavat.

Perjantaiaamuna soitan sairaalaan. Hoitaja kertoo, että minkäänlaisia komplikaatioita ei ole pallolaajennuksen jälkeen tullut. Saman toistaa Jorma, yö on kulunut rauhallisesti. Kerron tulevani klo 16 jälkeen. Koko työpäivä on täynnä ohjelmaa. 

Mukanani on taas tukku viestejä kun menen sairaalaan. Sydänvalvomossa viereisten paikkojen potilaat ovat vaihtuneet: toisella puolella nukkuu harmaatukkainen vironvenäläinen, toisella kurdi, vanhempi herra hänkin.

Jorma on saanut käydä suihkussa, sykettä mittaava piuha on vielä paikallaan: piuha pitää olla koska ollaan sydänvalvomossa. Jorma on luvattu siirtää osastolle, mutta siellä ei ole tilaa ja valvomossa sitä vielä toistaiseksi on.

Jorma kertoo Aarnen kysyneen onko Jorma täällä ollessaan tuntenut Taivaan Isän läheisyyden. En voinut olla itkemättä liikutuksesta, kun Jorma kertoo sanoneensa Aarnelle, että Päiviksen rakkauden hän on kyllä tuntenut.

Työasiat puhutaan muun jutustelun ohessa, en kerro mielestäni mitään sellaista mikä voisi harmittaa. Huomaan silti Jormaa hieman harmittavan, ettei siihen oikein luoteta, että hänen rakentamansa organisaatio toimii hänen poissaolostaan huolimatta. Heikko lenkki on talous ja sitä Jorma muistuttaa viestittäneensä jo pitkään. Lupaan kertoa Timolle tällaiset terveiset.

Hieman ennen seitsemää miespuolinen hoitaja – hänenkin taustansa on Jorma ehtinyt selvittää: kuopiolainen – tulee ja  kertoo, että siirtyminen osastolle tapahtuu välittömästi. Kerään Jorman henkilökohtaiset tavarat, hoitaja työntää Jormaa pyörätuolissa, nousemme hissillä 15. kerrokseen. Osasto on numero 152, lasiovissa lukee Kardiologian klinikka.