Väärien valintojen asiantuntija * 179

Huone 21. Rauhoittavan paljon teknisiä laitteita, jotka piippaavat ja surisevat. Keskellä valvomo. Sermin takana Jorma rinta täynnä antureita. Käden suoneen on pistetty sisäänmeno tippalääkitykselle. Keskisormeen kiinnitetty laite mittaa hapen saantia. Jorma on kuten ennenkin, mutta täynnä vierasta tavaraa.

Juttelemme elämän yllätyksistä. Tällaiset jutut tulevat tilaamatta. Vielä ei voi aavistaakaan, mitä tästä seuraa. Huomistakaan emme tiedä, kuten emme tietysti koskaan muulloinkaan. Keuhkoröntgeniin. Verikokeita. Tuloksia pitää vielä odottaa. Työasiat vaativat osansa. Sovitaan: hoidan puhelut, otan vastaan, menen työmaakokoukseen, neuvotteluun, soitan arkkitehdille.

Lähden ennen kymmentä, että voin soittaa vielä Jorman pojalle, aikuiselle miehelle, Markolle. On vaikea lähteä. Marko ei vastaa, mutta soittaa kun olen juuri ajanut bensamittarille. Kerron mitä on tapahtunut. Jorma arveli, että Marko ottaa asian raskaasti. Kerroin asioiden olevan melko hyvin. Ei pidä huolestua.

Tulen Kurviin ja itken. Kirjoitan työyhteisön päiväkirjalle Jorman pyytämän viestin, sähköposteille laitan Ikeassa ottamani kuvan, kuva-arvoituksen. Työpöydällä on kuva Jormasta ja minusta, olemme siinä iloisia. Itken taas. Vien kuvan sängyn viereen.

Nukun huonosti. Nousen kahden aikaan, luen sähköpostit. Hannulta on tullut viesti. Kehottaa kertomaan, että tervetuloa nitrodiskomiesten joukkoon. Soitan ensiavun numeroon. Pelästyn, kun minulle kerrotaan, että Jorma ei ole enää siellä. Missäs sitten? On siirretty sydänvalvontaan, josta en saa puhelimeen omahoitajaa, mutta kuulen, että kaikki on kunnossa. Jorma nukkuu. Siirto ei johdu siitä, että tilassa olisi tapahtunut muutos huonompaan.

Torkun aamuun. Kuuden jälkeen soitan taas sydänvalvomoon. Hoitaja kertoo, että Jorma nukkuu edelleen. Se rauhoittaa. Kertoo ultraäänitutkimuksesta, pallolaajennuksesta, termit menevät ohi. Sydän on kuitenkin saanut tällin ja sitä hoidetaan. Minulla on suuri luottamus siihen, että Jorma on kaikin tavoin hyvissä käsissä. Laitan hallituksen puheenjohtajalle tekstiviestin ja kerron tilanteen. Timo pyytää pitämään itsensä ajan tasalla meidän molempien voinnista.

Hommat on hoidettava, tuntuu miltä tuntuu, Jorma aina sanoo. Aloitan työt, soitan muutaman puhelun. Junassa matkalla koulutukseen, soitan sairaalaan. Saan Jorman puhelimeen. On aamupalalla. Infarkti on ehkä ollut kertaalleen jo ennen eilistä. Varjoainekuvaus saattaa olla tänään, pallolaajennus voidaan mahdollisesti tehdä samaan aikaan. Sairasloman kestostakin on ollut puhetta: kuukausi. Miten saan Jorman pysymään kuukauden pois töistä? Sanon tulevani iltapäivällä.

Jorman pyynnöstä laitan viestin muillekin hallituksen jäsenille. Tulee myötätuntoisia vastauksia ja lupauksia avusta, jos sitä töiden hoitamiseksi tarvitaan. Lähden koulutuksesta kahden jälkeen. Liisa haluaa tulla kanssani sairaalaan, Marko ja Päivi ovat lähteneet sieltä pois juuri ennen tuloamme. Hannukin on käynyt. Sydänvalvomo löytyy helposti heti ensiavun sisäänkäynnin vierestä. Varjoainekuvauksen ajankohdasta ei vieläkään ole varmuutta, ja jos pallolaajennus ei onnistu, on edessä ohitusleikkaus.

Liisa huomaa, että Jorman syke laskee, kun puhumme työasioista. Siinäkään Jorma ei siis ole kuten muut. Muutenkin monitorin näyttämät luvut, sen mitä niistä ymmärrämme, ovat hyvät. Lääkitys tekee tehtävänsä.