Väärien valintojen asiantuntija * 178

"Näitä päiväkirjamerkintöjä ei alun perin tarkoitettu julkaistavaksi, kuinka olisikaan voitu. Niiden tarkoituksena oli pysyä koossa tilanteessa, joka oli täysin uusi ja ennenkokematon, hetkinä, joina oikeasti saattoi elää vain tässä ja nyt.

Ikean ruokalautasen ääreltä alkoi kipu. Se näkyi ulospäin eteenpäin taipuneena asentona, levottomana kävelynä edestakaisin. Naapuripöydästä rouva tarjosi avuksi sappivaivaan tarkoitettua pikalääkettä. Hänestä oireet näyttivät sen kaltaisilta. Pyysin kassaa soittamaan paikalle ensiaputaitoa, jota hetken päästä tuli kaksin kappalein. Kipu oli ohi. Lääkkeen otto hämäsi.

Kipu palasi, kun lähdimme kiertämään sohvaosastoa. Lähdetäänkö pois? Katsotaan vielä hetki. Nytkö pois? Nyt. Mistä on suorin pääsy valtavasta talosta? Hissi. Se oli erehdys. Soitto hätäkeskukseen. Ambulanssi luvattiin pääovelle. Hissi ei vie meitä mihinkään. Ulospääsyä ei ole. Hätäkeskus pyytää kertomaan "miltä nyt tuntuu, mikä on vaivan nimi". Ei sellaista osaa kertoa kun sattuu.

Lapsiparkin sivuoven kautta avautuu toisen kerroksen aula. Lastenhoitajatytöt eivät toimi niin vikkelästi kun haluan. Ensiapukoulutettuja tarvitaan taas. Pelottaa. Kuka tietää mitä tapahtuu ennen kuin ambulanssin ensihoitajat ovat paikalla. Yksi keltatakkisista lupaa mennä ohjaamaan ensihoitajat oikeaan paikkaan.

Hätäkeskus kehottaa istumaan. On vain kansainvälisen huonekalujätin kehnoin penkki, puuritilät kuin puutarhakalusteissa, istumamukavuus kuin kirkon penkissä. Ensiapukoulutettuja tulee taas kaksin kappalein. Kipu ottaa voimille. Hätä on kova: missä ambulanssi viipyy. Minuutteja on kulunut jo monta ja ne tuntuvat liian pitkiltä. Ensiapukoulutettu haluaa, että menisimme ensiapuhuoneeseen. Jäämme penkille.

Kolme punanuttua tulee. Joko nyt on joulu? Mukanaan paketteja, joissa onkin tekniikkaa sydänkäyrää tulostamaan, verensokeria mittaamaan. Happipullo. Valmistelut vievät aikaa. Selälleen kapealle puupenkille. Päätös viedä potilas Meilahteen, mutta sitä ennen pitää ottaa vielä pari valokuvaa: potilas haluaa tulla kuvatuksi IKEA-hoitopöydällään. Pyörälliset paarit paikalle. Hissiin ja ulkona odottavaan ambulanssiin. Minä menen yksin omaan autoon. Tulee itku, joka jatkuu Lahdentielle saakka. Tulee uudelleen, kun ambulanssi ilmestyy taakse siniset valot vilkkuen.

Matkalla Meilahteen poikkean hakemaan kirjan ja antibioottipurkin. Ne lupasin Jormalle. En tiedä tässä mielentilassa, osaanko Meilahteen. Repäisen mukaan puhelinluettelon karttalehden. Auton bensatankki huutaa tyhjyyttä. Pimeässä kartasta ei ole apua. Ajan harhaan. Jostain keksin Meilahden korkeat rakennukset. Ikkunoissa valot ohjaavat oikeaan suuntaan kuin majakka. Tulen risteykseen ja edestäni ajaa tuttu ambulanssi. Ovat jättäneet Jorman kyydistään jonnekin korttelin sisuksiin. Oikea sisäänajopaikka löytyy. On tietöitä, liikennemerkki ohjaa oikealle, pimeässä ei kukaan näe, kun ajan vasemmalle väärään suuntaan. Parkkiruutu löytyy hetken kiertelyn jälkeen.