Väärien valintojen asiantuntija * 175

Pessi ja Illusian toisessa vaiheessa Sininauhasäätiö hankki omistukseensa Näkövammaisten Keskusliiton omistaman neljäsosan kiinteistöstä. Rakensimme kohteeseen yhteensä noin 100 asuntoa sekä runsaasti yhteisiä ja työntekijöiden työtiloja. Olipa siellä iso, käytetyn tavaran kauppakin ja moottoripyöräkerho Gospel Ridersin kerhotilat moottoripyörien säilytysmahdollisuuksineen. Talvisin pyöriä oli monta kymmentä, joita väki kävi silloin tällöin ihailemassa. Että jos lopettaisin juomisen, niin tuollaisen hankkisin itselleni. 

Mäkelänkatua rakennutimme yhtä aikaa Tuusulan Mutterimajan kanssa. Tähän kokonaisuuteen liittyy ehkä ainut asia, jonka salasin koko urani aikana hallitukselta ja sen puheenjohtajalta. 

Varsinkin Mutterimajan aloittaminen oli vaikeaa, sillä urakkatarjousmenettelyn jälkeen jäljelle jäi vain yksi tarjous, joka voisi olla mahdollista neuvotella Valtion asuntorahaston edellyttämään kokonaishintaan.

Rakennuttajakonsulttina toimi molemmissa Olli Rautkylän yhtiö. Oli tehtävä iso, vastuullinen päätös isolla riskillä, jolla voisi olla vakavat seuraukset niin Sininauhasäätiölle kuin minullekin. Olli nimitäin sanoi pystyvänsä neuvottelemasn urakoitsijan kanssa hinnan, jonka ARA hyväksyy. Ja jatkoi, mutta sen seurauksena rakennusliike menee rakentamisen aikana aivan varmasti konkurssiin, että mitä Jorma tehdään?

Nukuin yön yli tai oikeastaan valvoin. Tiesin, että jos vien asian hallituksen päätettäväksi, se voi tehdä vain kielteisen päätöksen ja hankkeeseen ei lähdetä. Joten päätin asian yksin ja sanoin Ollille, että tehdään urakkosopimukset ja lähdetään rakentamaan.

Niin kävi, kuten Olli oli sanonut. Kesken kiivaimman rakennusvaiheen, työmiehet eivät tulleet enää yhtenä aamuna töihin. Urakoitsija oli jättänyt konkurssihakemuksen. Mutta pahin oli vasta edessä, sillä seuraavana päivänä myös Mäkelänkadun rakentaja meni konkurssiin.

Oli Ollin kanssa taas vakavan palaverin paikka. Hän sanoi, että sinulla on Jorma kuukausi aikaa hankkia 2 miljoonaa euroa lisää rahaa, jos aiot, että molemmat hankkeet viedään loppuun. Nimittäin kukaan ei lähde urakoimaan keskeneräisiä hankkeita, mutta tuntitöinä se on mahdollista. Meni taas jokunen yö milloin ei Nukkumatti vuoteessani juuri viihtynyt. Oli yksinäinen olo, mutta itse olin paikkani ja tieni valinnut. 

Helsingin Osuuspankki oli päärahoittajamme ja sieltä varasin ajan. Kun menin Mikonkadun konttoriin, oli rahoitusjohtaja, ehkä Harri joku vastassa. Menimme hissillä ylimpään kerrokseen. Ison salin keskellä oli ruokapöytä ja kaksi tuoli, joiden vieressä odotti tarjoilija ruokatilaustamme. Ketään muuta ei kerroksessa ollut. 

Kun tarjoilija lähti, kysyi Harri minulta: "Tiedätkö Soini, mikä on Sininauhasäätiön suurin riski?" Silloin ajattelin, että tästä ei hyvää seuraa, sillä jatkoa seurasi: "Se olet Jorma sinä ja kaikki uskottavuus on varassasi, koska talouden mittareilla olette konkurssin partaalla. Kuka perii luotettavuutesi, kun sinä jonakin päivänä lopetat?" En osannut sanoa kuin, että "Sininauhakokonaisuus on minua vanhempi ja on asiansa aina hoitanut jo ennen minua ja hoitaa myös jälkeeni". Tähän Harri, että "se oli vastaus, jota toivoin ja saat rahat. Osuuspankki vie osaltaan loppuun sen mihin on lähtenyt mukaan". 

Kun palasin työmaalle ja myöhemmin kotiin, oli olo kevyt. Mieleeni muistui vuosikymmenen, kahden takaa Jyväskylästä apulaiskaupunginjohtajan Ahti Vielman osoittama luottamus hieman eri sanankääntein Katulähetykselle.